Villasukkajengi juoksee kävelyteillä ja metsäpoluilla pelkissä villasukissa. Trendilajiin hurahtanut juoksijakolmikko kannustaa muitakin rohkeasti kokeilemaan lajia.

Kuorevirran rannassa käy kova tuuli helmikuisena tiistai-iltapäivänä. Pakkasmittari näyttää reilusti yli kymmentä astetta ja tuuli lisää entisestään pakkasen purevuutta. Päivä on jatkunut pitkälle, kun neljän jälkeen on vielä täysin valoisaa.

Kolme reipasta lenkkeilijää saapuu kauniisiin talvimaisemiin, mutta mitä ihmettä heillä on jalassaan? Muhkean näköiset villasukat, nyt taisi juoksulenkkarit jäädä kotiin. Naisia naurattaa kovasti, sillä yleensä he ovat käyneet lenkillä pimeän aikaan.

Kiuruveden Urheilijoiden juoksuporukassakin juoksevat Anne Väisänen, Marja Kemiläinen ja Tarja Viertorinne hurahtivat uuteen trendilajiin, villasukkajuoksuun. Naiset näyttävät perusjuoksijoilta punamustissa takeissaan ja urheilutrikoissaan. Uskottavuus kärsii ainoastaan pitkistä villasukista, jotka jalassa he verryttelevät Kuorevirran kävelysillalla juoksulenkkiä varten.

– Aluksi tuntuu, että sinulta puuttuu jotain, mutta se onkin todella vapauttavaa, kun villasukat vilahtelee hangella, Anne Väisänen sanoo.

Naiset ovat talven aikana kokeilleet monipuolisesti erilaista talviurheilua. Milloin on menty lumikengillä, milloin pitkin metsäpolkuja villasukissa.

– Tämä korona-aika on vähentänyt talven kisoja, joten olemme siirtyneet nyt kokeilemaan eri lajeja, tulee vähän extremea elämään, Viertorinne virnistää.

Ensimmäiselle yhteiselle villasukkajuoksulenkille naiset menivät porukalla Paljakan luontopolulle Rapakkojoelle.

– Meillä oli tosi hauskaa. Nauruksihan se meni, kun toinen juoksi edellä ja näki ne villasukat. Polku upotti ja välillä siellä hurahdettiin hankeen, Väisänen muistelee.

Hyvän mielen liikuntaa

Naiset valmistautuvat autoissaan villasukkajuoksuun. Kengät jäävät odottamaan autoon. Tärkeintä on, että pukee riittävän monet villasukat päällekkäin. Nyt lenkille puetaan tavalliset sukat ja kolmet villasukat niiden päälle.

– Tämä on semmoinen laji, että lenkille lähtee väkisinkin hymyssä suin. Ensimmäisellä kerralla oli naurussa pitelemistä. Villasukkajuoksu on hyvän mielen liikuntaa parhaimmillaan. Lenkkipolulle ei lähde turhan tärkeänä, vaan rennolla fiiliksellä, naiset sanovat.

Juoksutreenit voi olla yksinäistä puurtamista, toki Kiuruveden Urheilijat juoksevat monesti porukalla.

– Tsemppihenki on tosi hyvä meidän juoksuporukassamme. Sykettä meillä riittää, kun vaan olisi enemmän aikaa, Viertorinne sanoo.

Villasukkajuoksu ei kuitenkaan ole mitään humpuukia, vaan sitä voi verrata kesäiseen paljasjalkajuoksuun, jossa yleensä käytetään siihen soveltuvia jalkineita.

– Treeni tuntuu ihan eri tavalla kuin kengät jalassa. Juoksu hieroo mukavasti jalkoja ja ottaa ihan eri lihaksiin. Alkuun ei kannatakaan lähteä liian pitkälle lenkille, koska lihakset saattavat kipeytyä kovastikin, Väisänen sanoo.

Voisi luulla, että varpaita paleltaa, kun jäisen maan ja jalan välissä ei olekaan kengän pohjaa. Naisten pakkasraja on -20 astetta.

– Jalkoja ei ole paleltanut kertaakaan. Lämpimämpi villasukilla on juosta kuin peruslenkkareilla. Sukilla päkiäkin saa ihan eri tavalla liikettä ja jalat pysyvät lämpimänä. Pakkaslumi on parasta, sillä se ei tartu sukkiin, naiset kertovat.

Villasukat jalassa ei ole pakko juosta, vaan niillä voi ottaa ihan rauhallisesti ja tehdä pienen kävelylenkin.

– Tätä lajia kannattaa kokeilla rohkeasti. Alkuun voi tosiaan kävellä. Parhaalta juoksu tuntuu hieman pehmeällä alustalla, kuten moottorikelkan jäljellä tai auraamattomalla kävelytiellä. Matkan suhteen ei kannata ahnehtia, vaan kokeilla ensin lyhyempi lenkki, Väisänen muistuttaa.

Lenkille lähteminen saattaa tuntua erikoiselta ilman kenkiä, mutta siksi ei kannata jäädä kotiin.

– Villasukkajuoksu tuntuu porukalla vähemmän hölmölle ja kyllähän tämä laji tuo positiivista energiaa ympärilleen. Tämä on liikunnan iloa parhaimmillaan. Treenin jälkeen on hyvä olo, naiset kertovat.

Villasukkajuoksu koukuttaa

Juoksusukiksi ei ehkä kannata valita arvokkaimpia isoäidin neulomia sukkia. Sukkien on hyvä olla aitoa villaa. Päällimmäinen sukka tulee olla tarpeeksi kireä, ettei se valu lenkin aikana.

– Ei ole väliä minkä väriset sukat laitat jalkaan tai ovatko ne eriparia. On jännä miten tämäkin laji koukuttaa. Minulle on tullut jo oma rutiini sukkien järjestykseen, Viertorinne kertoo.
Naiskolmikko on juossut jo villasukissaan noin sata kilometriä vuoden vaihteen jälkeen. Pisin yksittäinen lenkki on kymmenen kilometriä.

– Tämä villasukkajuoksu on luonnollinen jatkumo neulontabuumille. Ensin voi neuloa sukat ja sitten sukat jalkaan ja menoksi, naiset sanovat.

Viertorinne kilpailee juoksussa ja hiihdossa. Nyt kun kisoja on ollut vähemmän, Tarja aloitti hiihtämisen myös metsäsuksilla.

– Olemme nyt siirtyneet tuolta tienposkesta enemmän poluille ja pelloille sekä luonnon keskelle, juoksua harrastava Väisänen sanoo.

Marja Kemiläinen on kisaillut juoksussa parikymmentä vuotta. Kemiläinen pulahtaa vielä hyiseen avantoon villasukkajuoksulenkin päätteeksi. Siihen Väisänen ja Viertorinne eivät ole vielä rohkaistuneet.