Jarmo Waarna ja Matti Lappalainen ovat ikäisikseen rautaisessa kunnossa. He aikovat kilpailla seuraavan kerran todennäköisesti ensi syksynä. Kuva: Aku Laatikainen
Urheilu (muokattu 17.3. 11:27) Aku Laatikainen

Kova koitos kahvakuulan SM-puolimaratonissa – Jarmo Waarnalle hopeaa

Jarmo Waarnaa ja Matti Lappalaista jännittää lauantai-iltapäivänä Kiuruveden liikuntahallissa.

– Vielä kai sitä ehtisi karkuun jonnekin, miehet letkauttavat.

Kaksikko päättää kuitenkin jäädä, vaikka edessä on äärimmäisen rankka urheilusuoritus. Lappalainen ja Waarna aikovat nimittäin osallistua kahvakuulaurheilun SM-puolimaratoniin tempauksessa. Se tietää sitä, että raskasta kuulaa on nosteltava peräti puoli tuntia yhtä soittoa.

– Vaikka eihän tämä ole vielä mitään täysmaratoniin verrattuna. Siinä olisi kokonainen tunti aikaa.

58-vuotias ja 108-kiloinen Lappalainen on päättänyt suoriutua urakasta 24 kilon kuulalla.

– Ihan luottavainen olo on, sillä pari viikkoa sitten tempaisin 26 kilon kuulalla ja suoritus meni melko helposti, hän sanoo.

71-vuotias ja 91-kiloinen Waarna valitsee puolestaan 16-kiloisen kuulan.

– Ikäni puolesta voisin ottaa 12-kiloisenkin, mutta luotan sen verran omaan kuntooni, että otetaanhan lisähaastetta, hän uhkuu.

Molemmat aikovat osallistua yleiseen sarjaan.

– Vaikka saattavathan ne ihmiset hieman ihmetellä, että mistähän tämmöinen dementikko on kaivettu esiin, Waarna vitsailee.

Waarna sanoo osallistuvansa ensimmäistä kertaa kahvakuulan puolimaratoniin virallisessa kilpailussa. Tosin harjoituksissa on jo tullut moista suoritusta kokeiltua ja homma on hoitunut mallikkaasti.

Lappalainen on kokeneempi, sillä takana on paitsi enemmän harjoittelua, myös aiempia kisoja ja kovia tuloksiakin. Hän on osallistunut sekä tempauksen että työnnön puolimaratoneihin.

– Ihan hyvin on valmistautuminen sujunut. Viime syksynä aloitimme peruskuntokauden ja edeltävät kymmenen viikkoa on harjoiteltu siten, että se palvelisi mahdollisimman hyvin itse kisaa.

Noin 2–3 kertaa viikossa olemme kahvakuulaa treenanneet.

– Tulos- tai mitalitavoitetta emme ole asettaneet. Jos sitä jaksaisi loppuun saakka, niin hyvä olisi.

Videoitu virtuaalikisa

SM-puolimaraton jouduttiin viime keväänä perumaan koronaviruksen takia. Tänä vuonna kisa saatiin toteutumaan virtuaalisena.

– Normaalioloissa tämä puolimaraton olisi ollut Lohjalla, mutta nyt kilpaillaan ympäri Suomea siten, että jokainen nostaa omalla kotipaikkakunnallaan ja suoritukset videoidaan. Kisan jälkeen videot lähetetään sitten virallisille tuomareille, jotka katsovat, että onko suoritus hyväksytty vai pitääkö se hylätä. Lisäksi he laskevat tulokset, eli montako oikeaoppista tempausta on suoritettu, Matti Lappalainen sanoo.

Oikeaoppisessa suorituksessa kuula tempaistaan yhdellä kädellä jalkojen juuresta ylös suoran käden varaan, ja kuulan on pysähdyttävä hetkeksi ylhäällä ollessaan, ennen kuin se lasketaan takaisin alas uutta tempausta varten.

Kyseessä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun voimailussa pidetään etäkilpailu. Muun muassa otevoimailussa on tehty vastaavaa jo ennen korona-aikaa.

– Hienoa, että tämä saatiin järjestymään. Kisaamista on odotettu jo kovasti, Lappalainen intoilee.
Lappalaista ja Waarnaa ovat saapuneet avustamaan videoinnissa, ajanotossa ja magnesiumin tarjoamisessa Terho Nousiainen, Aarne Remes ja Kaisa Lilja.

Dramatiikkaa lopussa

Ennen suoritusta molemmat kilpailijat ja heidän kuulansa punnitaan. Tämän jälkeen on aika asettua seisomaan pieniin neliöihin, joiden sisällä on pysyttävä koko puolituntisen nostelun ajan, tai muuten tulee hylkäys. Kuulaa ei saa myöskään pudottaa maahan.

– Nostavaa kättä saa kuitenkin vaihtaa kesken suorituksen. Se tulee tehdä ala-asennossa suoraan vauhdista. Mikäli haluaa levätä hetken ja pysäyttää suorituksensa, tulee se tehdä silloin kun kuula on ylhäällä suoran käden varassa, Jarmo Waarna opastaa.

Ensimmäiset 5–10 minuuttia menevät varsin mallikkaasti. 10–15 minuutin kohdalla matka alkaa kuitenkin jo painaa. Waarnan mukaan nämä minuutit ovat ne kaikkein kriittisimmät.

– Kun puolivälin yli pääsee, ollaan yleensä jo voiton puolella, hän sanoo.

– Tosin kyllä ne ihan viimeiset minuutit osaavat olla joskus todella pitkiä, Lappalainen huomauttaa vierestä.

Lopulta saavutaan viimeiselle kymmenelle minuutille, ja ähkiminen sekä puhkiminen alkaa lisääntyä. Myös miehinen hien katku täyttää liikuntahallin aulatilan yhä voimakkaammin.

Kun viimeiset viisi minuuttia käynnistyvät, alkaa Lappalaisen tekniikka hajota. Lopulta käy niin, että ”Jyväjemmarin” ote kirpoaa ja kuula tipahtaa maahan. Mies rojahtaa pitkin pituuttaan lattialle.

Hyvässä vauhdissa olleen Lappalaisen suoritus hylätään. Kelloon jää jäljelle vaivaiset kaksi minuuttia, joten edeltäneet 28 minuuttia valuvat viemäristä alas. Kilpaurheilu on joskus raakaa ja hyvin pienestä kiinni.

– Voikohan potutukseen kuolla, Lappalainen arvioi kovasti puuskuttaen uransa ensimmäistä tempauksen puolimaratonin keskeytystään.

– Jo alusta alkaen tuntui, että nyt ei kulje. Sitten vain tuli seinä vastaan ja tekniikka hajosi. Ehkä olisin voinut aloittaa vähän rauhallisemmin, niin olisin jaksanut loppuun saakka. Näköjään lepoviikko ennen kisaa ei sovi minulle, Lappalainen analysoi.

– Mutta kyllähän tässä kaikesta huolimatta melko hyvässä kunnossa ollaan ja hienolle tämä urheilu taas tuntui.

Toisin kuin Lappalainen, Waarna jaksaa 30 minuuttiin saakka ja innostuu pieneen loppukiriinkin. Hän saa hyväksytyn suorituksen ja SM-hopeaa tuloksella 401.

Aikamoinen suoritus 71-vuotiaalta yleisessä sarjassa.

– Hieman meinasi mennä jalka jumiin ja yhdessä vaiheessa pelotti, että kädestä repeytyy nahka, mutta muuten meni ihan mukavasti ja olisin jaksanut pidempäänkin, hän hymyilee.