Jaana Selander

Ei teknologian vaan yhteisöllisyyden kaupunki

Mirella Kärkkäinen

Kiuruvesi, meidän oma luomu-Suomemme pääkaupunki. Kiuruvesi on jo vuonna 2020 kaupunki, joka palvelee hienosti asukkaiden tarpeita. Kun vuodet vierii eteenpäin vuoteen 2030 Kiuruvesi on entistä elinvoimaisempi, turvallisempi ja yhteisöllisyyden iloa pursuileva kaikille ikäluokille tarkoitettu kaupunki. Otetaan siis yhdessä selvää, mitä meidän luomu-Suomemme pääkaupungille kuuluu vuonna 2030?

Mielestäni meidän kiuruvetisten tulisi ajatella pitkälle tulevaisuuteen, jopa vuoteen 2030 asti. Meidän tulisi toimia niin, että emme tuhoa omia juuriamme. Kiuruveden kaupungin strategia 2018-2021 on tiivis kattaus siitä mihin suuntaan Kiuruvettä halutaan ohjata. Esille nousee erilaisia visioita ja arvoja, joista olen samaa mieltä. Yksi tämmöisistä arvoista on luonnonmukaisuus: “Arvostamme luontoa, panostamme lähiruokaan ja vaalimme ekologisuutta”. Meidän tulee vaalia tätä arvoa entistä enemmän, jotta tuloksia näkyisi vuosienkin päästä. Ympäristön puhtaus näkyy järviveden kirkkautena, metsien roskattomuutena ja siellä runsaana liikkumisena.

Kaikkien roskien kierrätys kotitalouksissa, kaupoissa ja ravintoloissa on tärkeää. Paikasta A paikkaan B siirrot kuljemme ilman hiilidioksidipäästöisiä kulkuneuvoja tai vaalimme paria sähköllä toimivaa julkista linja-autoa. Keskustassa ja syrjäkylillä on lihatiskejä ja kauppahalleja, joista asukkaat voivat ostaa puhdasta ja edullista ruokaa. Eikö tällainen pieni ekologinen kaupunki kuulostaisikin ihanalta vaihtoehdolta? Me olisimme tämä kaupunki vuonna 2030, joka edistää yhteisöllisesti maailmaa.

Kiuruvedellä eläimet ovat suuressa arvossa. Tämä näkyisi tulevaisuudessakin. Hingunniemen hevosopisto on ottanut enemmän siipiään alleen. Opiskelijoita on entistä enemmän ympäri Suomea, ja hevostoiminta näkyy myös keskustassa. Paikalliset asukkaat muistavat hevosopiston olemassaolon liikenteessä. Yksi mahdollinen liikkumismuoto paikasta toiseen on hevoskärryt, joita hevosopiston opiskelijat kuljettavat. Maatalouksia on enemmän, ja heidän puhdasta ruokaansa suositaan. Lehmiä, lampaita, sikoja, kanoja, koiria… Kaikkia iloa ja hyvinvointia tukevia eläimiä löytyy Kiuruvedeltä vuonna 2030. Kauppoihin sekä kauppahalleihin menee Kiuruvetisiltä maatalousyrittäjiltä lihaa, kananmunaa, maitoa ja itse puhtaasti kasvatettuja vihanneksia ja juureksia.

Ylen uutiseen: “Millaista arki on vuonna 2030? Lue 16 ennustusta siitä, miten teknologia ja ympäristönsuojelu muuttaa elämäämme” (29.1.2020) on koottu ihmisten erilaisia skenaarioita siitä, millaiseksi maailma muuttuu. Uutisessa teknologiajohtaja Mikko Hurskainen nostaa esiin autojen käytön: “Vuonna 2030 me emme omista autoa muuta kuin harrastusmielessä. Liikkuminen on helpompaa, mukavampaa ja turvallisempaa”. Olen täysin samaa mieltä, suosimme ympäristöystävällisempää ratkaisua, kuten yhteistä kulkuneuvoa.

Moni puhuu siitä, kuinka tulevaisuus teknologisoituu. Tämä on mielestäni Kiuruvedellä pelottavan tarpeetonta. Ihmisten tulisi nähdä ihmiset ihmisenä, jopa liikenteessä. Ylen uutisessa johtava konsultti Pekka Eloranta on erimieltä: “Liittymäliikenne raitiotielle tapahtuu autonomisilla ajoneuvoilla eli automaatibusseilla” Meidän pitäisi saada varmuus siitä, että kyyti on inhimillisen turvallista. Pekka Eloranta puhuu myös hienosti siitä, kuinka hiilidioksidipäästöjä saadaan vähemmäksi vuonna 2030: “kaupunkipyörillä, sähköpotkulaudoilla ja muilla uusilla liikkumisvälineillä ja -tavoilla.” Tästä olen täysin samaa mieltä. Kiuruvedellä on torilla ja liikkeiden yhteyksissä kaupunkipyörille ja sähköpotkulaudoille latauspisteet. Kiuruvedellä kulkuvälineiden käyttö tapahtuu, kuin kirjastossa käynti eli kertaluontoisesti ostetun kortin avulla.

Teknologian huono puoli Kiuruvedellä olisi luonnottomuus. Monet haluavat tehdä kodeistaan niin sanottuja älykoteja, mutta onko se loppujen lopuksi niin hyvä ratkaisu. Unohdamme näin sen, kuinka maalaiskaupungissa on oma rauhansa. Miksi haluaisimme luoda ympärillemme piipittäviä älylaitteitta, jotka luovat jännittyneisyyttä ja stressiä? Ylen uutisessa toimitusjohtava Miimu Airaksinen löytää asiaan myös toisen kääntöpuolen: ” Hätätilanteissa kuten tulipalossa tai myrskyissä rakennukset ja kadut ohjaavat meidät intuitiivisesti turvaan”. Pelkona liian nopeasti teknologisoiduissa rakennuksissa on se, että ihmiset unohtavat perusjärjen käytön. Esimerkiksi älykotiisi on tullut oikosulku, mutta et tiedä siitä mitään. Haistat voimakkaan savun tuoksun, mutta et ajattele asiaa sen enempää, koska älykotisi ei ole varoittanut sinua vaarasta.

Liiallisen teknologian sijaan, keskittyisimme kaupunkimme yhteisöllisyyteen. Asukkaat kävisivät yhteisissä toiminnoissa ja tapahtumissa. Kesäisin jatkuisi Kiuruveden musiikkitapahtuma Iskelmäviikot, mutta tapahtuma saisi uudistusta. Esiintyjiä on eri ikäisille ja eri lähtöön. Yhteisöllisyyttä lisää myös urheilutapahtumat, kuten hiihdon, juoksun, jalkapallon tai vaikkapa uinnin saralla. Jouluisin järjestetään koko kaupungin yhteinen joululaulu hetki ja esille nostetaan kaupungin yhteiset kiitollisuuden aiheet. Yhtenä suurena kiitollisuuden aiheena on varmasti meidän omat yrittäjämme. Kiuruveden kaupungin strategiana on toimia aktiivisesti ja tasapuolisesti yrittäjien tukena. Meidän on syytä jatkaa siis tällä saralla vuoteen 2030 asti.

Vuosi 2030 olisi oikeudenmukaisuuden vuosi. Tätä arvoa korostetaan Kiuruveden kaupungin strategiassa. Kun tätä arvoa korotetaan niin, yhteistä toimintaa olisi seniori-ikäisistä vauvaan asti. Kaikki olisivat tasa-arvoista iästään tai taustoistaan huolimatta. Ennakkoluulot olisivat kaikonneet unholaan ja ilo olisi päällimmäinen tunne. Kaikki ikäryhmät otettaisiin kuitenkin huomioon yksilöinä. Vanhuksille on enemmän virikkeitä ulkona ja torilla, jossa muut ihmiset oleskelivat. Koska Kiuruvedellä ei ole vielä yhteistä sopivaa oleskelupaikkaa kaikenikäisille, jokin viihtyisä kahvila olisi kruununjalokivi, jossa seniorit ja nuoret kohtaisivat. Nuorille olisi omia oleskelu paikkoja, esimerkiksi mopoilua varten.

Yhteisöllisyyttä ja myös yhteisöllisyyttä luo moni pieni asia. Yksi tällainen asia olisi terveydenhuolto. Ylen uutisessa johtaja Harri Ojalan mielipiteenä on, että: “Terveyttä vaalitaan mittaamalla”. Moni ihminen hukkuisi mittareiden ja tekoälyn käyttöohjeiden alle. Kontaktit ihmisten kanssa kasvotusten edistää mielenterveyttä ja jaksamista, siksi vuonna 2030 terveydenhuollossa olisi oikeita ihmisiä töissä.

Kiuruvesi vuonna 2030 on puhtaan ja elinvoimaisuuden aikakausi. Lapsiperheet eivät koe turvattomuutta päästäessään lapsiaan ulos leikkimään yksin. Seniori-ikäiset saavat yksilöllistä kohtelua terveydenhuolto palveluista. Kaupunkimme on egolokinen: aurinkopaneeleita löytyy rakennusten katoilta, ruoka on lähellä tuotettua ja puhdasta sekä kuljemme paikasta toiseen ilmastoa säästäen. Tämä on juuri se kaupunki, jossa haluan omien lapsieni varttuvan maailmaan. Rakkauden ja yhteisöllisyyden kaupunki, Kiuruvesi luomu-Suomen pääkaupunki.

Kirjoittaja sijoittui hopealle Unelmieni Kiuruvesi 2030 -kirjoituskilpailussa, jonka järjesti Ylä-Savon Veturi