Jo perinteelliseksi tavaksi on tullut Kiuruvedenkin partiolaisille mennä viettämään talvileiri Lappiin, tarkemmin kolarin kuntaan Äkäsjoen varteen likelle Yllästunturia. Viikko autiossa erämaakämpässä on kokemus, josta puhutaan paljon jälkeenpäin ja aina hymyssä suin. Retkeläisiä oli 27, joista tyttöjä 9. Lisäksi oli kuljettaja Vilho, joka joutui pakosta elelemään partiomaiseen tyyliin viikon verran. Retken johtajina toimivat Jaakko Pehkonen, Hannu Jumpponen ja Eeva Cajan.
Retken ohjelma oli pyritty saamaan hyvin virkistäväksi ja koulu päätettiin esimerkiksi unohtaa kokonaan. Joka puhuikaan koulusta, sai särettäväkseen ison pinon halkoja. Partiotaitoja kehitettiin suurin osa ajasta. Jännittävimpiä hetkiä olivat öiset partiotaitosuunnistukset pimeässä tunturimetsikössä, jossa oudot varjot ja äänet saivat vartiot hiihtämään hyvin lähellä toisiaan. Jotkut katsoivat parhaaksi esiintyä huomaamattomina ja pistivät lumipuvun ylle (tarkoittaa vara-alusvaatekertaa).
Yöteetä ja erätaitoja
Eräällä tunturin huipulla juotiin yöteet. Koska kattiloita ei ollut nyt mukana, keitettiin vesi paperimukiseissa kiehumispisteeseen. Vartiojohtajaan opittiin luottamaan silloin, kun hän viilletti tuntureita alas täysin pimeässä ja toiset seurasivat perässä suksikopelolla.
Ruuanlaittotaito kehittyi hurjasti, sillä jokainen joutui laittamaan sapuskansa itse. Ruoka oli hyvää, vaikka Jaska käski olla katselematta lampulla mitä syö. Menee kuulemma paremmin alas. Suosittu ruokalaji oli velttohyppelys.
Hiihtämiseen innostuivat kaikki näissä maisemissa. Se oli kyllä etupäässä mäenlaskua. Vesi sirisi silmistä kun jyrkkiä tunturin rinteitä laskettiin alas. Kaikella on hintansa. Kymmenet sukset menivät poikki. Kauhas-Heikki otti saman liikesarjan, mutta sukset säilyivät ehjinä (vaikeuskerroin 2,5).
Tosi erämiehen hommia tekivät ne pojat, jotka viettivät yönsä ulkona laavulla. Mutta pojat totesivat, että Lapin kelopuu lämmittää ihmeellisesti. Parinkymmenen asteen pakkanen ei tuntunut missään.
Sää suosi
Retkipäivät itse Yllästunturille alkoivat sumuisissa merkeissä. Mutta kun linja-auto nousi ylös tunturin juurelle, olimme niin korkealla, että pilvet jäivät alapuolelle ja saimme viettää nämä päivät täydellisessä auringonpaisteessa. Suuri osa porukasta vuokrasi slalom-sukset ja niin päivät kuluivat mukavasti lasketellen toisille aivan uuden lajin piirissä. Nuorin leiriläinen Pasi, 5 vuotta, laski Ylläksen rinteen huipulta asti.
Parhaat palkittiin
Viikko vierähti nopeasti ja kovan siivouspalvelun jälkeen lähdettiin paluumatkalle. Tulomatkalla käytiin Ruotsin puolella jopa Haaparannassa asti. Tulo kotiin teki mielen iloiseksi, mutta iloisemmiksi tultiin vielä, kun kuulimme millainen sää täällä etelässä oli ollut, sillä meillä paistoi koko ajan aurinko ja pakkasta oli pikkusen.
Kaikki partiolaiset soveltuivat tällaiseen partiolaismaiseen elämiseen loistavasti ja niinpä parhaan leiriläisen valinta ei ollut helppoa. Parhaiksi leiriläisiksi valittiin Marja-Liisa Kastarinen ja Juha Kauhanen, jotka palkittiin komeilla Lapin puukoilla. (Kiuruvesi-lehti 3.4.1975)
