ANTTI PIETIKÄINEN (86) seurasi sunnuntaina kotiseutujuhlaa istuskellen rollaattorinsa päällä pihlajan katveessa. Kotiseutujuhlassa Pietikäinen oli viimekin vuonna.
– Juhla oli vielä parempi kuin viime vuonna. Musiikki on minulle tärkeää. Kulttuuritarjonta ei voisi parempi olla. Aina se on kotiseutu mielessä, se on minulle kaikki kaikessa, kertoo Pietikäinen.
Näytteitä kiuruvetisestä kulttuuritarjonnasta tarjosivat useat eri esiintyjät. Juha Remes lauloi ja laulatti kansaa. Juuriltaan kiuruvetinen basso Veli-Pekka Väisänen lauloi komeasti Hyvärilän talon rappusilta. Kiuruveden Naislaulajilta yleisö sai näytteitä kuorolaulusta. Kiuruveden Voimistelijoiden Ixiat ihastuttivat kauniilla tanssiesityksellään. Näytteitä kiuruvetisestä teatteriosaamisesta saatiin, kun Teatteri Hulluviima valtasi Hyvärilän talon pihapiirin. Perinteiseen tapaan kotiseutujuhla päättyi Savolaisen lauluun.
KOTISEUTUJUHLA on yksi Kiuruveden kaupungin 140-vuotisjuhlavuoden nimikkojuhlista.
– Kotiseututunnetta kiuruvetisiltä löytyy. Kotiseutuyhdistys toimii hengennostattajan roolissa. Sen tärkeä tehtävä on olla yhdyssiteenä kiuruvetisten ja täältä muualle muuttaneiden keskuudessa. Yhdistys vahvistaa kotiseutuidentiteettiä, muistutti kunnallisneuvos Jouko Tenhunen tervehdyssanoissaan.
Tenhunen iloitsi paikkakunnan väkimäärää hetkellisesti nostattavista kesäkiuruvetisistä. Olennaiseksi osaksi kiuruvetisyyttä hän nosti kaikki kiuruvetiset kulttuuritoimijat, joista murto-osa esiintyi juhlassa.
– Nämä toimijat tekevät paljon kiuruvetisyyden hyväksi. Tiedän, että kiuruvetisillä on vahva tahto olla itsenäisiä.
Huolenaiheeksi Tenhunen nosti kotiseutuyhdistyksen jatkuvuuden.
– Miten mukaan saataisiin nuoria? Tässä voisi olla pohdinnan paikka opetus-, kulttuuri- ja nuorisotoimelle, heitti Tenhunen.
KAUPPATIETEIDEN tohtori Pekka Lehtonen avasi juhlapuheessaan kotiseutuyhdistyksen ja maaseudun mahdollisuuksia.
– Maaseudulla asuu kaksi miljoonaa ihmistä, se on 40 prosenttia väestöstä. Se meidän täytyy muistaa.
Lehtonen heitti ilmaan ajatuksen, että Kiuruvedellä voitaisiin ruveta vaalimaan arvokkaita kulttuurimaisemia.
– Esimerkiksi Rytkyllä on kauniit vesistöt ja pellot. Näitä kauniita maisemia voitaisiin nimetä kulttuurimaisemiksi ja sitä kautta säilyttää niitä, Lehtonen ehdotti.
