RUOHONJUURITASON hyväntekijä ei pidä suurta ääntä itsestään. Työtä tehdään lähimmäisen hyvinvoinnin eteen pyyteettömästi. Autetaan niitä heikoimpia, tuetaan arjessa ja hyväksytään myös se tosiasia, että aina ei voi auttaa, vaikka onkin nimetty vuoden diakoniksi.
– Pienessä seurakunnassa tehdään paljon työtä, mistä ei synny isoja otsikoita eikä lööppejä. Tämä on hiljaista merkittävää työtä, joka ehkä huomattaisiin jos se puuttuisi, diakoni Tanja Reinikainen pohtii.
Diakonin työ on vastuullista ja itsenäistä. Työtä helpottaa kollegan Maritta Nevalaisen tuki.
– Suunnittelemme ja toteutamme työmme yhdessä, käskyt eivät tule meille ylhäältä päin. Työn rikkaus on, että pääsee toteuttamaan itseään. Tämä on työtä seurakunnan ja ihmisten hyväksi.
Tanja palkittiin viime keskiviikkona Diakoniatyöntekijöiden päivillä Jyväskylässä. Diakoniatyöntekijöiden Liitto painotti valinnassaan diakonian perustyötä, jonka tekijä on kovan luokan ammattilainen.
Reinikainen herkistyi kuullessaan, että hänet on valittu vuoden diakoniksi. Diakoniatyöntekijöiden Liiton toiminnanjohtaja Riitta Hiedanpää oli jättänyt vastaajaan viestin. Tanja soitti takaisin ja kuuli uutisen.
– Ihan kuin olisi viety matto jalkojen alta. Herkistyin ja rupesin itkemään, kun ajattelin, että joku arvostaa meidän työtä täällä Kiuruvedellä. Tuli tunne, että on tehty jotain oikein ja viety asioita oikeaan suuntaan.
DIAKONIKSIi Tanja ei kouluttautunut suoraan. Hän opiskeli sosiaaliohjaajaksi, mutta ei työllistynyt 90-luvun pahimpaan lama-aikaan.
Tanja pääsi työllistettynä Kiuruveden seurakuntaan työskentelemään diakonien Maritta Nevalaisen ja Toini Tikkasen kanssa. Tällöin hän sai kipinän lähteä opiskelemaan diakoniksi. Hän valmistui Pieksämäen sisälähetysseuran opistosta vuonna 1997 diakoniksi ja nuorisotyöntekijäksi.
Valmistumisen jälkeen hän työskenteli Piippolassa ja Iisalmessa, josta sai virankin. Kiuruveden seurakunnassa Tanja aloitti vuonna 2006.
Kiuruveden seurakunnassa ei näy kirkosta eroamisen buumia.
– Täällä koetaan, että seurakunta on tärkeä ja sillä on oma paikkansa yhteisössä. Seurakunnallamme on kasvot.
