NYT on aikaa hengähtää, opinnot ovat lopussa, yo-kirjoitukset takanapäin ja näyttökokeet suoritettuina, kertoo tämän kevään uusi ylioppilas Hanna Pulkkinen. Hanna pitää kahdet juhlat, sillä neljän vuoden aikana hän on saanut paljon ystäviä Kiuruvedeltä.
– Päätin pitää täällä omat juhlat ja sitten toiset pidetään Muoniossa.
OPISKELEMAAN Kiuruvedelle Hanna muutti vuonna 2011 ollessaan 16-vuotias. Hevosharrastuksen innoittamana hän haki Hingunniemeen opiskelemaan hevostalouden perustutkintoa. Samaan aikaan hän aloitti myös lukion opinnot tavoitteena suorittaa lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto. Hevosalan opinnot hän sai valmiiksi jo vuosi sitten. Tuolloin hän valmistui hevosenhoitajaksi ja sai myös harrasteohjaajan nimikkeen. Lukio-opintoja oli vielä vuosi jäljellä ja kiinnostus hevosalaan kyti edelleen.
– Päätin opiskella vuoden aikana myös ratsastuksen ohjaajaksi viimeisten lukionopintojen ohessa. Näin pystyin hyödyntämään koko vuoden tarjonnan, Hanna kertoo.
Viimeinen opiskeluvuosi on ollut rankka, sillä ratsastuksen ohjaajan opinnot Hanna on suorittanut erittäin tiiviissä aikataulussa.
– Olen ollut päivällä lukiossa ja iltaisin täällä Hingunniemessä. Viime kesän aikana tein työssäoppimisjakson ratsastuksen ohjaajan opintoihin liittyen.
YLIOPPILASKIRJOITUKSISSA Hanna on kirjoittanut 6 ainetta, reaaliaineista hän kirjoitti terveystiedon, uskonnon ja psykologian. Muissa aineissa olivat äidinkieli, ruotsi ja englanti. Kirjoitukset hän jakoi kolmeen osaan helpottaakseen urakkaansa.
– Huomasin, että rutiini kirjoittaa ja jäsennellä vastauksia parani, kun suoritin ylioppilaskirjoitukset hajautetusti. Kirjoitukset eivät olleet mikään läpihuutojuttu, vaan niihin piti panostaa kunnolla, Hanna kertoo.
– Taisin istua joka kerta aivan tappiin saakka yo-kokeissa, hän muistelee.
Hanna kertoo opetelleensa asiat kunnolla jo kurssikokeisiin, joten ylioppilaskokeisiin hän lähinnä kertasi tärkeitä asioita.
TULEVAISUUS on vielä avoinna. Hanna aikookin pitää välivuoden ja miettiä tarkkaan, mitä hän tulevaisuudessa aikoo tehdä. Yksi asia on kuitenkin varmaa, hevoset säilyvät hänen elämässään tavalla tai toisella.
– Joko työnä tai harrastuksena. Kun tulin alaa opiskelemaan ajattelin, että meneekö harrastuksesta maku, mutta kävikin päinvastoin, hän kertoo.
– Muutan takaisin Muonioon ja hevostouhuja ainakin tulee riittämään, hän kertoo.
Jatko-opintoja hän on miettinyt muun muassa fysioterapian puolelta.
– Se on ollut haaveissa, mutta katsotaan nyt, mitä elämä tuo tullessaan.
