JO lakkautetun urheiluseura Jänteen arkisto luovutetaan Suomen Urheiluarkistoon. Materiaalia on 1930-luvulta lähtien. Urheiluarkisto on kiinnostunut muun muassa kokouspöytäkirjoista, toimintakertomuksista ja Suojan rakentamisvaiheista.
SISKO Kämäräinen ja Suvi Happonen lukevat jo lakkautetun urheiluseura Jänteen toimintakertomusta vuosilta 1941–1944: ”Nämä vuodet ovat jättäneet toimintaamme aukon, samoin myös riveihimme. Monesti olemme nyt jäljellä olevat saaneet seistä hiljaisina paljastetuin päin sankaripaarien ääressä ja kätkeä maan poveen seuramme miehiä”.
SAMANHENKISIÄ pöytäkirjoja ja asiapapereita on paljon. Ne kertovat ajan hengestä ja historian käänteistä ennen sotia, sotien aikana ja niiden jälkeen.
Nyt pöytäkirjat, toimintakertomukset ja tilinpäätökset pääsevät arvoiseensa säilytyspaikkaan ja tutkijoiden hyödynnettäviksi. Jänteen arkistot luovutetaan parin viikon sisään Suomen Urheiluarkistoon.
Sitä ennen järjestetään Jänteen muistelutilaisuus Kiuruveden Urheilijoiden kokoontumispaikassa, entisen Tiimarin tiloissa, keskiviikkona 23. päivänä syyskuuta kello 18.
Tilaisuudessa arkiston läpikäynyt ja järjestänyt Sisko Kämäräinen kertoo, mitä kaikkea arkisto piti sisällään. Paikalle toivotaan runsaasti muistelijoita.
JÄNTEEN arkisto ja seuran varat siirtyivät Kiuruveden Urheilijoille vuonna 2012, kun Jänne lakkautettiin. Arkistoa säilytettiin siihen saakka Jänteen hallissa.
– Materiaalia oli aivan valtavasti, sanoo Kiuruveden Urheilijoissa toimiva Suvi Happonen.
Alkuvuodesta Urheilijat palkkasi Sisko Kämäräisen käymään materiaalia läpi. Se onkin vaatinut valtaisan työmäärän, sillä materiaalia oli 50 mapillista, puhumattakaan tilikirjoista, lehtijutuista ja valokuvista, joita on noin 100.
Kämäräinen kertoo, että osa materiaalista on hyvinkin selkeää, riippuen siitä, kuka on ollut asioita kirjaamassa. Välillä taas Kämäräinen on joutunut pähkäilemään, mihin jokin yksittäinen, irrallinen liite tai pöytäkirjan ote kuuluu. Neuvoa materiaalin arkistointiin hän on saanut Suomen urheilumuseosta.
Urheiluarkisto ottaa arkistosta talteen kokouspöytäkirjat, toimintakertomukset ja -suunnitelmat. Kiinnostuneita he ovat olleet myös kilpailu- ja huvitoiminnasta, Suojan talon rakennusvaiheista, varainhankinnasta, hyppyrimäen rakentamisesta. Kilpailuista arkistoon saatetaan tietoa Rytkyn hiihdosta, Lonkilan lenkistä ja kahdesta maakuntaviestistä.
Osa materiaalista myös skannataan, että se jää Kiuruvedelle kiuruvetisten hyödynnettäväksi. Aineisto tullenee kotiseutuarkistoon ja kuvat kaupungille.
KÄMÄRÄINEN on lukenut suuren osan materiaalista ja on melkoinen Jänteen historian asiantuntija.
Kiuruveden nuorisoseuran urheilujaosto päätti perustaa Jänteen urheiluseuran kokouksessaan 1.10.1916. Seuran tarkoituksena oli ”herättää, vireillä pitää ja edistää harrastusta kehittäviin, työtarmoa lisääviin, elämäniloa tuottaviin ja joutoajan viettämiseen hyvin sopiviin ruumiinharjoituksiin”.
Jänne toimi yhteistyössä suojeluskunnan kanssa. Tuolloin mukaan tuli vähemmän urheilusta kiinnostuneita nuoria. Urheiluseurassa pidettiin yllä hyvää fyysistä kuntoa ennen sotia.
SADASSA vuodessa tapahtui Kämäräisen mukaan melkoinen yhteiskunnallinen muutos.
– 1930-luvulla oltiin kansallismielisiä, panostettiin urheilussa menestymiseen, ajettiin Kiuruvettä Suomen kartalle, Kämäräinen kertailee.
Aluksi harjoitettiin etupäässä hiihtoa, yleisurheilua ja voimistelua. Sotien aikana toiminta hiipui ja nousi jälleenrakentamisen aikana, vuosikymmenien varrella toimintaan kuuluivatkin lähes kaikki lajit. Niistä esimerkiksi mäkihyppyä ja painia ei enää Kiuruvedellä harrasteta.
Varoja kerättiin aktiivisella tanssitoiminnalla, joutuipa seura kerran käräjillekin, kun bändi, jonka keikan Jänne oli hyvissä ajoin perunut, vaati esiintymispalkkioita.
Urheiluseura Teräksen kanssa tehtiin yhteistyötä, molemmat seurat osallistuivat urheilukentän tekoon vuonna 1928. Valaistuun latuun otettiin velkaa yhdessä vuonna 1983.
Parhaillaan Jänteessa oli jäseniä 3 500 ja valmentajia parisataa.
– Loppuaikoina aktiivisista toimijoista oli pulaa. Valmentajia ja urheilijoita oli muuttanut pois paikkakunnalta työn ja opiskelun takia. Näin toiminta hiipui vähitellen tekijöiden ja uusien ideoiden puutteessa, Kämäräinen summaa
