NOIN kuukausi sitten sai kiuruvetinen Matti Saastamoinen kutsun Kuopioon Pohjois-Savon urheilugaalaan, joka järjestettiin toissa perjantaina kolmatta kertaa.
– Sanoivat, että minut aiotaan palkita Kiuruveden vuoden liikuttajana. Olin kyllä täysin yllättynyt moisesta kunniasta, ja sanoinkin että voe mahotonta, nyt olette tainneet erehtyä miehestä!
– Mutta mukavallehan se toki tuntui ja tuntuu edelleen. Kyllä tämä on hienoimpia palkintoja, joita olen koskaan saanut. Ehkä Suomen Urheiluliiton hopeiset ja kultaiset ansiomerkit vuosilta 1996 ja 2006 menevät samaan kategoriaan.
SAASTAMOISEN palkitsemista voidaan pitää ansaittuna, sillä hän innosti lapsia ja nuoria liikkumaan yli 40 vuoden ajan Kiuruveden Jänteen ja sittemmin Kiuruveden Urheilijoiden yleisurheilujaostossa toimiessaan.
– Tokihan sitä luokanopettajana on tullut tehtyä samaa työtä jo pidempään. Laskisin, että yli 50 vuotta olen kannustanut liikkumaan.
– Seuratyö antoi myös paljon. Erityisesti lasten innostuksen ja kehittymisen näkeminen oli palkitsevaa. Ja onpa minun ohjattavista tullut ihan huippu-urheilijoitakin, viimeisimpänä varmaan moukarimies Tommi Remes.
– Vaimolle pitää antaa iso kiitos siitä, että hän on ymmärtänyt harrastustani kaikki nämä vuodet. Samoin toki hyville valmentaja- ja ohjaajakavereille sekä valmennuskurssien pitäjille on annettava osakunnia tästä saamastani palkinnosta. Seuratoiminta on tiimityötä, ja mukavassa porukassa on ollut ilo olla mukana.
– Sitten on vielä kiitettävä lasten vanhempia, jotka ovat kannustaneet jälkikasvuaan liikkumaan ja tuoneet mukaan yleisurheilukouluihin. Kotoahan se esimerkki usein ensimmäisenä lähtee.
SAASTAMOINEN on nähnyt ihmisten liikkumista jo vuosikymmenten ajan. On ollut kultakausia, mutta myös heikompia aikoja. Mitä hän ajatteleekaan suomalaisten liikkumisesta tänä päivänä?
– Kyllähän ihmisten tulisi liikkua enemmän. Ennen kaikkea olisi muistettava säännöllisyys. Mielestäni 3-4 kertaa hikiliikuntaa viikossa on jo hyvä määrä. Eli jos edes suunnilleen joka toinen päivä urheilisi.
Saastamoisen mukaan ei riitä, että käy ohjatuissa harjoituksissa. Omallakin ajalla pitäisi muistaa liikkua.
VAIKKA Saastamoisella on ikää jo 82 vuotta ja hänen liikkeensä ei ole enää omien sanojen mukaan ”puoltakaan siitä mitä ennen”, pyrkii hän yhä olemaan aktiivinen ja näyttämään esimerkkiä omalla tekemisellään.
– Liikkumattomuudesta tulee herkästi tapa. Niinpä yritän päivittäin tehdä jotain.
