TASAVALLAN presidentti ojentaa Raija Toivoselle Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein äitienpäivänä Helsingin Säätytalossa. Kunniamerkki on tunnustus merkittävästä työstä kasvattajana. Raija Toivoselle äitiys on ollut kaikkea muuta kuin helppoa.
HUOLEHTIVAINEN, rehellinen ja tasapuolinen, niillä sanoin 28-vuotias Timo Toivonen kuvailee äitiään Raija Toivosta.
– Olen aika tavallinen äiti ja täsmällinenkin. Ruoka-ajoista ja rutiineista meillä pidetään kiinni, muuten arki ei pyörisi, Raija sanoo.
NELJÄN lapsen äiti, Raija Toivonen, on antanut hyvät eväät elämään pojilleen, vaikka välillä arki on ollut hyvin raskasta.
– Kahdeksan kuukauden ikäisenä Timolla todettiin harvinainen sairaus, spinaalinen lihastrofia. Hänelle annettiin elinaikaa muutama vuosi. Se oli katastrofi minulle.
Timon jälkeen Raija odotti kaksospoikia. Pojat syntyivät keskosina reilu kolme kuukautta etuajassa. Tuomo, pienempi kaksosista, menehtyi tunnin ikäisenä. Toni-Ville oli elämänsä ensimmäiset kuukaudet sairaalahoidossa. Kotiin päästyä häntä ruokittiin nenämahaletkulla.
– Tuo aika oli niin raskasta, etten muista kaikkea. Menimme koko perheenä eteenpäin. Elimme päivän kerrallaan. Ilman ihanan aviopuolisoni Leevin tukea en olisi jaksanut tätä kaikkea. Myös veljistä on ollut paljon tukea Timon elämässä. Elämässä kannattaa miettiä mikä on oikeasti tärkeää. Asioita voi jättää huomiseksikin ja apua kannattaa hakea, silloin kun ei itse jaksa.
KOTIARJEN pyörittäminen on ollut täyttä työtä. Alkuun Raija yritti palata työhönsä kaupan alalle, mutta se ei onnistunut.
– Viiden kuukauden äitiyslomasta tulikin sitten 28 vuoden äitiysloma. Vaikka meillä on ollut rankkaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, olen onnellinen, että meillä on neljä ihanaa poikaa ja kolme lastenlasta. Pojat ovat oppineet, että lillukanvarsiin ei kannata takertua, vaan yrittämällä ja toisia tukemalla pääsee elämässä pitkälle.
Timon aloittaessa koulutien äiti toimi avustajana kolmannelle luokalle saakka. He olivat uranuurtajia, sillä aiemmin Kiuruveden kouluissa ei ollut integroitu erityislapsia tavalliseen koululuokkaan. Yläasteellakin Raija kantoi poikansa ylempiin kerroksiin.
– Lasten ja lastenlasten syntymien jälkeen tärkein juttu minulle oli, kun Timo pääsi ylioppilaaksi. Ylioppilaskirjoitukset järjestettiin kotona opettajan ja rehtorin valvonnassa.
Lukion jälkeen Timo opiskeli tietojenkäsittelytradenomiksi Savonia ammattikorkeakoulussa.
– Minä olin kädet ja Timo aivot. Monta muistikampaa, äänikorttia ja kovalevyä vaihdettiin. Minustakin tuli aikamoinen nörtti, Raija muistelee.
Timo asuu vanhempiensa kanssa, sillä hän tarvitsee ympäri vuorokautista tukea. Yölläkin Raija herää kääntämään Timoa, joka nukkuu hengityskoneen turvin. Raija ei pidä vapaapäiviä Timon hoitamisesta, mutta henkilökohtaisesta avustajasta, Niko Räisäsestä, on ollut valtavasti apua. Niko on ollut Timolla avustajana jo viisi vuotta.
– Pääsen päivällä hengähtämään ja tekemään omia juttuja. Olen vammaisneuvoston jäsen ja Kiuruveden Invalidiyhdistyksen puheenjohtaja. Yhdistystoiminnasta olen saanut kaipaamiani sosiaalisia kontakteja. Kotona sitä on välillä yksinäinen. Yhdistystoiminta viekin lähes kaiken vapaa-aikani.
ÄIDIN ja pojan yhteinen harrastus on keilaaminen. Keilahallissa aika kuluu rattoisasti ja Raijaltakin luontuu keilaaminen, vaikka yleensä hän toimii Timon avustajana.
Raijan haaveet elämässä eivät ole suuria. Hän on kiitollinen pitkistä yöunista ja toiveissa olisi päästä muutaman päivän lomalle. Miniloma toteutuneekin pian.
– Tänä vuonna tuleekin erilainen äitienpäivä, kun lähdemme Leevin kanssa Helsinkiin kunniamerkkiä hakemaan. Nyt Timo on sairastellut, joten lauantaiaamuna katsomme pääsemmekö yhden yön reissulle. Olisihan se ikimuistoista päästä kättelemään presidenttipariakin.
Kunniamerkin takana ovat olleet arjen kautta kohdatut terveydenhoitaja Kaarina Kumpumäki, opettaja Irja Tikka ja kodinhoitaja Anna-Liisa Härkönen sekä LC Kiuruvesi. Raija on otettu kunniamerkistä. Hän kokee, että se on tunnustus kaikille niille äideille, jotka hoitavat kotona vammaista tai sairasta lastaan.
– Huumori on pitänyt meidät hengissä. Saan olla kiitollinen, että kaikesta on selvitty. Meidän perheessä on turha suunnitella asioita liian pitkälle, viisainta on elää päivä kerrallaan, Raija tuumaa hymyssä suin.
