Blogi (muokattu 20.1. 18:03) Kiuruvesilehti

Ensimmäistä kertaa äitinä

TÄMÄN vuoden äitienpäivä oli minulle erityinen, sillä se oli ensimmäinen itse äitinä. Toki jo viime vuonna sain onnitteluja raskaana ollessani, olinhan tavallani silloinkin jo äiti. Tuolloin tiesin kuitenkin hyvin vähän tulevasta. Rakastin sisälläni kasvavaa ihmettä, uutta elämän alkua, enemmän kuin mitään muuta, mutta kuvitelmista huolimatta en osannut edes aavistaa, miltä tuntuisi lopulta lapsen synnyttyä olla äiti.
Äidinrakkaus lienee epäitsekkäintä rakkautta ihan koko maailmassa. Myös pelottavankin voimakasta se on. Ei ole mitään, mitä en pienen tyttöni puolesta tekisi. Niin monesti kaunista pikku prinsessaani katsoessa äidinrakkaus tuntuu ihan fyysisesti: kurkkuun nousevana palana ja poltteena rinnassa. Kunpa tuo pieni ihminen tietäisi, miten rakastettu onkaan.

ÄITINÄ oleminen on tähän asti ollut ihmeellistä. Täynnä erilaisia tunteita. Väsymystä ja epätoivoakin lapsen sairastaessa. Paljon on tapahtunut. Olen pikkuhiljaa, päivä päivältä, kasvanut yhä enemmän äitiyteen. Olen onnellinen ja kiitollinen. Äitiys on epäilemättä paras asia, mitä minulle on koskaan tapahtunut.

TÄMÄ äitienpäivä oli varmasti erilainen myös omalle äidilleni. Ensimmäinen laatuaan hänelle mummona. Teimme Everiinan kanssa mummolle lahjaksi kortin sormiväreillä. Odotan jo innolla tytön kasvamista ja hänen koulussa ja isin kanssa askartelemia kortteja.
Paras lahja äitienpäivänä oli isot rutistukset ja suukot sekä Everiinalta että ukkokullalta. En odottanut lahjoja tai olettanut saavani jotain puolison leipomaa kakkua (vaikka niitä lahjoja ja kukkasia sainkin). Everiina tosin heräsi ”väärään” aikaan ja tämän vuoksi ukkokulta ei onnistunut tuomaan kahvia ja aamiaista sänkyyn asti, kuten oli suunnitellut. Sydämessä läikähti lämpimästi, kun sain miehen tyttö sylissä pikaisesti väsäämän kortin. Tiedän nimittäin, että hän ei todellakaan ole innoissaan askartelusta tai piirtämisestä, mutta oli sentään yrittänyt.

SE ainutlaatuinen, ikimuistoinen tunne syntyi yksinkertaisesti siitä, että sai viettää ensimmäistä äitienpäivää rakkaimpien kanssa. Omalla tavallaan äitienpäivänä tuntuu hassulta juhlistaa äitejä. Sen oman lapsen/lasten ansioista moinen arvokas titteli on. Luin jostain, että joku oli ehdottanut lapsille omaa juhlapäiväänsä. Heidän ansioistaan on äitien- ja isäinpäivät. Ei ollenkaan pöllömpi ehdotus mielestäni.

Sonja Lång
sai esikoisensa
heinäkuussa 2015