KÄSIKIVET kiinnostivat Weteraanitraktoreiden Eloajeluissa Rytkyllä sunnuntaina. Muun muassa Olavi Ryhänen Espoosta pyöritteli kiviä. Käsikivet omistaa Toiviaiskylän Suonlaidan isäntä Vesa Virkkunen. Hänelle käskivet periytyivät hänen isältään Ales Kainulaiselta ja Kainulainen peri ne puolestaan Kalliokylässä vaikuttaneelta isältään, Fabian Kainulaiselta (s. 1857).
ENSIMMÄISET jauhinmyllylaitokset ovat olleet sellaisia, missä vilja on jauhettu käsin pyörittämällä kahden kiven välissä, osasi traktorimueseon puuhamies Pentti Remes kertoa.
– Tällaisia varhaisia jauhinkiviä on löytynyt Suomesta ainakin Kiukaisista ja Nakkilasta sekä myös luovutetusta Karjalasta, Räisälän pitäjästä. Tutkimusten mukaan meille ovat ensimmäiset jauhinkivet tulleet käyttöön rautakauden lopulla ja pronssikauden alussa, noin 3 500 vuotta sitten.
Käsikiviä on löytynyt myös Kiuruvedeltä. Vuonna 1963 koivujärvisen Heikki Wåg (97 v.) esitteli niitä Kiuruvesi-lehdelle ja samalla lahjoitti ne Kiuruveden kotiseutumuseolle. Ne tuhoutuivat museopalossa v. 1973. Käsikivet ovat olleet myös Salmenkylän Sahilla, niiden kohtalona oli kadota, kun harvinaisuuden arvoa ei tiedetty.
UUDESSA Niskasen sukukirjan historiaosassa mainitaan käsikivien olleen uudisasukkaiden käytössä Ylä-Savon asutuksen alkuajoilta, 1500-luvulta lähtien.
Kun seuraa vesi- ja tuulimyllyjen yleistymistä 1600–1800-luvuilla, on todennäköistä, että kantatiloilta annettiin hyvin palvelleelle torpparille lisäetuutena käsikivet. Nämä ovat olleet käytössä vielä 1900-luvun alkupuolella.
– Käsikivien arvo on ymmärrettävissä, koska silloin ei ollut ollenkaan kesäteitä, ainoastaan polkuja metsien halki. Käsikivet riittivät yhden perheen jauhatustarpeeseen. Kyseessä olevien (Vesa Virkkusella) olevien käsikivien perinnearvo on rahassa mittaamaton, koska toisten kivien olemassa olosta ei ole tietoa, Remes sanoo.
Eloajeluun otti osaa koko joukko yli 40 vuotta vanhoja traktoreita.
