KIURUVEDEN hevosystäväinseura on palkinnut Teija ja Martti Ratisen Honkarannasta vuoden kasvattajina Kiuruvedellä. Perusteluna on, että Ratisilla on Kiuruveden menestyneimmät hevoset. Ratisten kasvattama ja Teijan ja Milla Hiekkarannan omistama tamma Vilma Lyydia palkittiin vuoden parhaimpana, voitokkaimpana ja nopeimpana suomenhevosena.
Vilma Lyydialla oli viime vuonna 25 starttia, joista kahdeksan oli ykkössijaa, kaksi kakkossijaa ja yksi kolmossija. Kymmenvuotias tamma on juossut keskimatkan aikaan 23,4. Voittosumma on noin 53 000 euroa.
Vilma Lyydian isä on ori Sikko ja emä on Camomilla. Tamman mummu on Ratisten huipputamma Vilmava, johon koko pariskunnan kasvatustyö pohjautuu ja perustuu. Vilmava on hevostallin ykkösperiyttäjä. Vuonna 2006 kuollut Vilmava oli mukana Kuninkuusraveissa, samoin kuin sen jälkeläinen ori Einomies.Ratisten tallissa Honkarannassa on 16 hevosta, yhtä lukuun ottamatta suomehevosia.
Voi olla, että Vilma Lyydia juoksee tänä vuonna Kuninkuusraveissa, mutta Ratiset itse toppuuttelevat puheita, eteenpäin mennään päivä kerrallaan.
MARTTI RATINEN on puheissaan kovin vaatimaton ja sanoo, ettei kasvattaja ja valmentaja voi hirveästi vaikuttaa hevosen menestykseen. Kyse kun on aina hevosen ”perusluokasta”, perimästä ja tuurista.
– En ymmärrä valmentamisesta oikeastaan mitään. Valmentaa voi niin monella tavalla ja kaikki on lopulta kiinni hevosesta, se on niin pieni asia, mitä ihminen voi tehdä, naureskelee vuoden valmentaja.
Teija haluaa nostaa esiin kuitenkin Martin tinkimättömän valmentajan otteen varsinkin orien suhteen. Martin mottona on, että se tehdään, mikä meinataan.
– Ja se on suomenhevosen suhteen pakkokin, sillä hevonen on hyvä kusettamaan, Martti on hevosten kingi, Teija kehuu.
Martti itse vertaa suomenhevosta suomalaiseen. Jos menet suomenhevosta tai suomalaista käskemään, ei varmasti tapahdu mitään.
– Hevosiakin tympäisee välillä treenaamaan lähteminen, silloin pitää keksiä jokin juttu yksitoikkoisuuteen, Martti jatkaa.
Ratiset kiteyttävät, että kaiken kaikkiaan hyvän ravihevosen saaminen on vaikeaa, mutta se on tallin tavoitteena.
– Varsinkin suomenhevosten suhteen pitää olla erittäin pitkäpinnainen, pariskunta sanoo.
RATISET ovat pitkän linjan hevosihmisiä. Martti sai ensimmäisen oman hevosensa 40 vuotta sitten, Teija oli 12-vuotias, kun hevonen laitettiin hänen nimiinsä.
Teija innostui ensin ratsastuksesta, mutta kävi myös pienestä tytöstä lähtien raveissa. Varsinainen ahaaelämys tapahtui kuitenkin Kuopion kuninkuusraveissa vuonna 1984, siellä hän ajatteli, että ”vitsi, tämä on minun juttuni”.
– Silmät pyöreinä katsoin sitä meininkiä, haistelin käristetyn makkaran ja tupakan tuoksua sekä vasta juosseiden hevosten hienhajua, seurailin tallityttöjä. Ajattelin, että haluan vielä joskus Korven Pekalle hevosia hoitamaan.
Myös Martti ihastui raveihin heti ensikerralla.
– Isäni harmitteli jälkikäteen, että veikin minut raveihin, sillä monelta harmilta olisi kuulemma vältytty, jos näin ei olisi tapahtunut.
Rakkaus hevosiin ja raviurheiluun on paisunut Ratisilla vuosien ja vuosikymmenien varrella sellaiseen mittakaavaan, että elämään ei juuri muuta mahdu.
RATISTEN tallin kuningatar on tällä hetkellä Vilma Lyydia.
– Vilma Lyydia on persoonallinen tamma. Varsana se oli tosi ikävä, sille ei käynyt yhtään mikään. Se oli aina ihmistä vastaan, väliin tuli kaviostakin, Martti kertoo.
Vilma Lyydia oli hankala ajaa, ”kovasuinen tormailija”. Se pelkäsi toisia hevosia. Kun porukassa yritti sillä ajaa, se laukkasi, mutta kun tuli hyvä päivä, kaikki meni nappiin.
Martti kehuu, että Teija on tehnyt hirmuisen työmaan passatessaan temperamenttista Vilma Lyydiaa.
– Minun pinnani ei olisi sitä kestänyt, mutta Teija paapoo sitä kaikki vapaa-ajat.
Ratiset ovat varovaisia puhuttaessa Vilma Lyydian kesän tavoitteista, eteenpäin mennään startti kerrallaan.
– Vilma Lyydia on ollut tosi terve hevonen, mistä saa olla tyytyväinen ja täytyy oikein koputtaa puuta. Suomenhevosella voi kilpailla 15-vuotiaaksi, joten on tässä ainakin pari vuotta kilpailuaikaa, jos sen fyysinen ja henkinen terveys kestävät. Jos tulee kilpailuväsymystä, ei sillä kannata ajaa, sitten se siirtyy siitokseen, Teija linjaa.
Vilma Lyydian mummu, Vilmava, on ollut Ratisten tallissa hyvä periyttäjä, Vilma Lyydian emän veli on Kuninkuusraveihin noussut ori Einomies. Vilma Lyydian emällä, Camillalla, puolestaan ei ollut taipumuksia kilparavuriksi.
– Ei kaikista jälkeläisistä välttämättä hyviä juoksijoita tule, vaikka sukutausta olisi kuinka kunnossa. Hevosella voi olla hyvä rakenne, mutta huono työmoraali ja toisin päin, menestys on niin monesta osatekijästä kiinni, sanoo Teija.
MONI luulee, että huippuravureiden omistajat tienaavat suuria rahoja. Näin on sanottu Martti Ratisellekin, että mihin kummaan hän saa kaiken sen raveista voittamansa rahan uppomaan.
– Kyllä se menee kaikki hevosiin, eikä riitäkään. Esimerkiksi Einomies oli aikanaan koko muun hevoslauman yksinhuoltaja. Sen voittamilla rahoilla pidettiin yllä muita hevosia. Pitää olla kyllä kiitollinen, että on ollut jokunen hyvä hevonen. On harvinaista, että samasta tallista pääsee kaksi hevosta Kuninkuusraveihin, Teija sanoo.
Ratiset päätyvät siihen, että hyvän juoksijan löytymiseen on enemmän mahdollisuuksia suuresta hevosmassasta kuin että olisi vain yksi hevonen.
– Se olisi lotonpeluuta.
Hevosten kanssa touhuaminen on Ratisille elämänmuoto. Hevoset ovat heidän perheenjäseniään. Esimerkiksi vanha herra Einomies on saanut toimia siitosoriina ja paimentaa tallin orilaumaa, sama koskee Einomiehen veljeä, joka sekin kilpaili aikanaan voitokkaasti, mutta on nyt jo 20-vuotias vanhus.
– Molemmat saavat elää meillä niin kauan kuin se on inhimillisesti mahdollista, koska ne ovat antaneet meille niin paljon hienoja kokemuksia, Martti sanoo.
Einomieshän on vielä teatterilavoiltakin tuttu, se oli mukana Maalaiskaupunginteatterin Suomen hevosessa. Nytkin sitä on pyydetty teatteriin, mutta hevosen kuljettaminen esityksiin ei ole mahdollista kiireisenä kesäaikana.
