Sukulaisrakkaus

”TIEDÄTKÖ sinä Rami, että tässä elämässä voisi helpomminkin elää?”
Tämän kysymyksen esitti reilut kymmenen vuotta sitten eräs henkilö Thaimaan rantabaarissa. Emme olleet sitä ennen nähneet kolmeenkymmeneen vuoteen ja mies oli päässyt eläkkeelle reilut nelikymppisenä. Kyseessä oli tietenkin sairaseläke.
”Otin vain sairaslomaa. Valvoin yön ja aamulla väitin tohtorisedälle, että en ole voinut nukkua moneen viikkoon stressin takia. Tätä kun jatkoin kolme vuotta, päästivät eläkkeelle.”
”Tiedätkö sinä Rami, miten eläkkeelle pääsee helposti?”
Nyt kysymystä ei esitetty minulle, vaan kaimalleni Kiuruveden torilla. Rami oli sairastellut ja odotteli väliaikaista eläkkeelle pääsyä. Rami pääsikin eläkkeelle aikanaan ja syystä. Tämä neuvoja oli hyväntahtoisesti halunnut auttaa nopeampaan eläkkeelle pääsyyn ja oli valitellut, että hänellä oli eläkkeellä olossa ilmennyt ongelmia. Eläkkeelle hän oli päässyt samalla keinolla kuin Thaimaan tuttavani.
”Minun täytyy ostaa kuukausittain mielenterveyslääkkeitä ja lyödä ne roskiin. On olemassa paha pelko, että lääkärit huomaa, että minä en syökään lääkkeitä ja palauttaa minut työelämään.”

ERÄS tuttavani hommasi itsensä sairaseläkkeelle, mutta kun aika tuli pitkäksi ja olo oli mitä mainioin, hän meni pimeisiin töihin Kuopioon. Ongelmaksi tuli, kun pimeä palkka firmasta oli maksettu pankkitilille ja Kelahan näkee ihmisten pankkitilit, niin kuin verottaja, ulosotto, sosiaalihuolto ja poliisi. Tämä tuttu haastettiin käräjille petoksesta.
Nämä asiat tulivat mieleeni, kun pari viikkoa sitten oli valtakunnan aviisissa juttu sairastavista suomalaisista. Mielenterveydelliseltä kantilta Pohjois-Savo on Suomen synkin alue. Mielenterveyspotilaita on kaksinkertainen määrä tuhatta asukasta kohti, kuin esimerkiksi Pohjanmaalla. Väitetään Suomea synkäksi paikaksi neljine vuodenaikoineen ja työkin on stressaavaa. Aivan, mutta suurin syy lienee liiallinen sukulaisrakkaus.

VIELÄ sata vuotta sitten ihmiset kulkivat hevospelillä ja suksilla ja siksi aviopuoliso piti hakea hevosenkuseman säteeltä. Vasta autojen ja mopojen tulo auttoi vaimon hankintaan. Jos joku hyvä puoli toisesta maailmansodasta pitää etsiä, se on se, että ihmiset riistettiin asuinsijoiltaan toiselle puolelle Suomea sotimaan, sotapojat oppivat kirjoittelemaan rakkauskirjeitä ja puoliso saattoi löytyä toiselta puolelta Suomea, niin kuin Kalle Päätalolle Tampereelta.
Tämä ylenpalttinen sukulaisrakkaus ei ole edes suomalainen ilmiö, vaan sama ongelma on ympäri maapalloa. Vaimonkin kotikylässä Pohjois-Thaimaassa koko kylä on toisilleen sukulaisia tai sukulaisen sukulaisia. Itsellä omassa suvussa on sama ongelma, isoisäni isoisä meni 1800-luvulla naimisiin ensimmäisen serkkunsa kanssa. Tämä kostautuu seitsemänteen sukupolveen ja on jo kostautunutkin, niin kuin allekirjoittaneesta voi todeta. Pienenä vinkkinä, kannattaa katsoa kukin omaa sukupuutaan sillä silmällä. Eihän näitä asioita silloin aikoinaan tiedetty eikä tunnettu ja syyttömiähän sairastuneet ovat.

ERÄS tuttavani on muuttanut Kiuruvedeltä opiskelemaan 1980-luvulla ja opiskelun jälkeen pysynyt Kiuruvedeltä poissa. Tämä mies pääsi seurailemaan kiuruvetisiä ulkopuolelta ja aikansa tutkailtuaan sanoi, savolainen ketku kun on, että kiuruvetiset ovat kuin Syvä joki -elokuvan metsäläiset. Toivottavasti et ole nähnyt John Boormanin 1972 valmistunutta elokuvaa Syvä joki.

RAIMO TUORINIEMI
Kirjoittaja on kiuruvetinen yrittäjä