KOIVUJÄRVELLÄ aivan Pyhäsalmen rajan tuntumassa on pihapiiri täynnä elämää. Kolme koiraa ottavat vastaan vieraan, hevoset höristävät korviaan pihan kupeessa aitauksessaan ja sisällä punaisessa talossa on koko perhe koolla. Vielä reilut pari vuotta sitten Aki-Juhani Ruotsalainen "Aksu" asui kotipaikallaan Kutjulassa poikamiehenä. Saman katon alla asuivat Tuomo-isä ja Tarja-äiti talon toisessa päädyssä. Nyt talo on täynnä elämää. Keittiönpöydän päässä on paikka talon nuorelle isännälle, kuuden kuukauden ikäiselle Aleksille. Lasten leluja on kantautunut olohuoneeseenkin, kun Emmi (5) ja Enna (2) leikkivät yhdessä.
– Reilut puolitoista vuotta sitten olin tässä vielä yksin ja nyt perheessäni on sitten kolme lasta ja avovaimo. Eihän tätä olisi silloin millään uskonut.
Aki-Juhani ja Tanja tapasivat hevosharrastuksen parissa. Sitten alkoivat yhteiset kahvihetket ja pian he huomasivat olevansa rakastunteita.
Viimeisen parin vuoden aikana Aki-Juhanin elämässä on ollut suuria onnen hetkiä, mutta myös suurta surua, kun Tarja-äiti menehtyi syöpään kaksi vuotta sitten.
ISYYS on jotain aivan erityistä, Aki-Juhanille se on suorastaan ihme. Ei ole itsestäänselvyys, että hänellä on nyt biologinen lapsi, Aleksi. Nuorena Aki-Juhani oli mukana maatalon töissä. Hän oli kiivennyt paalikuorman päälle, josta tippui traktorin aisojen päälle.
– Minut vietiin kiireellisesti leikkaukseen ja hengenlähtö oli lähellä. Onnekseni selvisin, mutta lääkäri kertoi minulle, etten ehkä koskaan voi saada lapsia. Siihen ajatukseen sitten totuin.
Kun Aki-Juhani ja Tanja pistivät hynttyyt yhteen, Enna oli vielä vauva. Nyt Aki-Juhani on virallisesti Ennan isä. Emmi tyttökin on kuin oma lapsi, mutta Emmillä on myös isä, jonka luona hän viettää aikaansa.
Pariskunta ei suunnitellut yhteisiä lapsia, koska ajattelivat sen olevan mahdotonta.
– Äiti kyllä sanoi vielä ennen kuolemaansakin, että kyllä sinusta vielä isä tulee. Ihan kuin se olisi ollut jokin merkki. Hän ei vain ehtinyt nähdä tätä kaikkea. Tanjan hän kyllä tapasi, mutta silloin emme vielä seurustelleet.
MUUTAMAN kuukauden seurustelun jälkeen Tanjalle tuli vatsakipuja. Aki-Juhani patisti lääkäriin, jos se olisi vaikka umpisuolentulehdus tai jokin muu sairaus.
– Kun Tanja sitten soitti minulle ja kertoikin olevansa raskaana, en oikein tiennyt mitä siihen sanoa. Oli se niin tiukka paikka. Nähdessäni poikani ensimmäisessä ultraäänitutkimuksessa tuli hiki otsalle, kädet tärisivät ja kyyneleet nousivat silmiin. Se oman lapsen näkeminen oli hieno hetki, samanlainen nenäkin sillä näytti olevan.
Kun Aleksi sitten syntyi 10. huhtikuuta, Aki-Juhani oli paikalla. Alkuun oli suunnitelmissa lähteä hakemaan autoa Tampereelta, mutta autokaupanteko vaihtuikin synnytysosastolle menoon.
Kun aamuyöllä Aleksi tuli sitten maailmaan, hänet tuotiin isän paljaalle rintakehälle.
– Alkuun mietin, että särkyykö tämä pieni vauva. Kyllä se oli tärkeä hetki itselle. Toinen ikimuistoinen hetki oli, kun saavuimme kotiin Aleksin kanssa. Isäni oli meitä vastassa ja hänellä tulivat kyyneleet silmiin nähdessään meidät. Itsekin liikutuin siitä hetkestä.
Isä ja poika ovat kuin kaksi marjaa, oikeastaan kaksi leppoisaa nallekarhua, kuten tutut ovat kuvailleet. Molempien suu kääntyy helposti hymyyn.
– Isyys on tehnyt minusta entistä rauhallisemman. Moni on kysynytkin, että onko se tuommonen karhunpentu ja mössykkä aina, vaan oottakaapa kun tämä karhu herätettään, Aki-Juhani virnistää.
PARI vuotta sitten Aki-Juhani Ruotsalainen vietti kovin toisenlaista elämää. Nyt viikonlopun riennot ovat jääneet vähiin ja tilalle tulleet yhteiset hetket perheen kanssa. Viime kesänä koko porukka lomaili Lapissa Aki-Juhanin sukulaisten luona ja Kalajoellakin käytiin. Kotiin pellon laidalle Aki-Juhani rakensi perheelleen erityisen rentoutumispaikan, oman laavun.
– Se on lapsillekin tärkeä paikka. Mikä onkaan mukavampaa kuin paistaa makkarat nuotiolla ja nauttia nokipannukahvista.
Lapsilleen Aki-Juhani haluaa opettaa, että ihmisten on kunnioitettava toinen toistansa.
– Vanhempien ja kavereiden kanssa on tultava toimeen elämässä. Lapsiani haluan tukea heidän harrastuksissaan, enkä pakottaa mihinkään tiettyyn lajiin. He voivat kokeilla eri juttuja ja löytää oman mielenkiinnon kohteensa. Lasten pitää oppia myös työntekoa jo kotona pienissä työtehtävissä, koska aikuisten elämään ja arkeen liittyy niin vahvasti työnteko.
Toiveissa olisi, että Aleksi-poika innostuisi isänsä tavoin kaikista moottorivehkeistä. Vaikka Aleksi ei osaa vielä kävellä, osti isä hänelle jo oman mopon.
Tanja kuvailee Aki-Juhania rakastavaksi ja huolehtivaiseksi isäksi. Siitä ei jää epäilystäkään, kun Aki-Juhani nostaa Aleksin syliin, pussaa poskelle ja kutsuu Aleksia ilopilleriksi, nilviäiseksi, riiviöksi ja kellukaksi.
– Lapset ovatkin oikeita isän lellikkejä. Ennakaan ei meinaa suostua syömään ennen kuin isä tulee kotiin. Vanhempina yritämme aina yhdessä tehdä kaikki lapsia koskevat päätökset. Me keskustellaan ja yritetään aina yhdessä tehdä parhain päin. Vaikka Aki-Juhani ei pääsee joka neuvolakäynnille töiden takia, n iin häntä kiinnostavat lasten asiat ja yhteyttä pidetään puhelimella.
Syyskuussa perheessä oli juhlahetki, kun Aki-Juhani ja Tanja kihlautuivat. Kihlajaisia juhlistettiin pari viikkoa sitten perheen ja ystävien kesken. Isänpäivältä sunnuntaina Aki-Juhani ei odota mitään suurta ja ihmeellistä. Se riittää, että pääsee laavulle makkaranpaistoon.
– Saamme asua täällä korvessa omassa rauhassa perheen kanssa. Koen olevani niin onnekas, kun sain Tanjan myötä koko paketin.
