KIURUVEDEN Hevosystäväinseura palkitsee tänään menestyjiä. Yksi heistä on Juhani Harmoinen. Hänet palkitaan vuoden 2018 valmentajana ja ohjastajana.Myös Harmoisen hevoset, Iinan Prinssi ja Jullen Eko, ovat palkittujen listalla.
YLI 40 vuotta sitten Juhani Harmoisen tuleva vaimo kysyi; kumpi on tärkeämpi, hevoset vai hän? Miettimättä Juhani vastasi, että hevoset. Se kuvastaa hyvin, kuinka suuri merkitys Juhanin elämässä hevosilla on. Yhteiselo Arja-vaimon kanssa on kestänyt tuulet ja tuiskut. Aviopari arveleekin, että syynä on juuri tämä hevosharrastus. Arja kun ei harrasta hevosia, mutta on sen verran apuna, että ruokkii hevoslaumaa.
Harmoinen kertoo vuosikymmenten kokemuksella, mitkä ovat hyviä hevosmiehen ominaisuuksia. Ne ovat nöyryys ja ahkeruus. Töitä on tehtävä joka päivä ja treeniin on lähdettävä koiranilmallakin. Menestyksen takana ovat tietenkin myös hyvät hevoset.
Harmoinen on kasvanut hevosten parissa, sillä hänen isänsäkin Vilho Harmoinen oli kova hevosmies. Myös Juhanin veljet ovat kovia hevosmiehiä.
– 17-vuotiaana poikasena olin polvillani hevosen edessä. En ollut nöyrä ja räpsin Vilho-isäni hevosta. Tuo ori ahdisti minut pilttuun nurkkaan pitkäksi aikaa ja iski kaviolla maata. Se ori opetti minut nöyräksi, muistelee Harmoinen.
Harmoisen mukaan itsekeskeiset ihmiset ovat huonoja hevosmiehiä tai -naisia.
– Sellaiset ihmiset eivät sovi ollenkaan hevosten pariin. Hevonen on semmoinen eläin, että se haastaa sinua koko ajan. Ei ole olemassa ihmistä, joka ei hevosta pelkäisi. Tuo pelko näytetään kunnioituksena ja arvostuksena hevosta kohtaan. Näitä suuria eläimiä ei hallita voimalla, vaan rauhallisuudella. Kuri ja säännöt pitää tietysti olla, ihan niin kuin ihmislapsellekin, tietää Harmoinen.
Hevonen on viisas eläin ja yhteiselo hevosen kanssa onkin jatkuvaa oppimista.
– Virheitä tässä tulee tehtyä, mutta niistä pitää oppia. Jos et opi virheistä, niin eihän siitä tule mitään.
HARMOISEN mielestä on hyvä asia, että Kiuruvedellä toimii perinteikäs Hevosystäväinseura. Seura juhli näyttävästi 110-vuotistaivaltaan pari vuotta sitten. Kiuruvesi on muutenkin vahva hevospitäjä, onhan täällä myös hevosalan koulutusta Hingunniemessä.
– Aikoinaan toiminta oli todella aktiivista, kun esimerkiksi vanhan kansan hevosmies Heikki Loppukaarre ja monet muut olivat mukana toiminnassa. On hyvä, että seuraan on saatu nuoria mukaan, se takaa jatkuvuuden, Harmoinen iloitsee.
NYT Harmoisen tallissa Hiekkalan tilalla on kaksi menestyjää, Jullen Eko ja Iinan Prinssi. Ravivoitoilla on mukavasti kertynyt rahaa rehun ostoon. Tallissa on yhteensä kahdeksan hevosta.
– Ei tässä rikastumaan ole päässyt, mutta voittorahoilla voi kattaa harrastuskuluja. Eikä minulle rahalla ole merkitystä, kun ei niillä seteleillä osteta esimerkiksi terveyttä. Ei raha tee ihmistä onnelliseksi.
Tähtijuoksija, 7-vuotias ruuna Jullen Eko, on juossut voitosta voittoon. Viime vuonna sillä oli 13 starttia, joista tuli viisi voittoa, neljä kakkossijaa ja yksi kolmossija. Jos kaikki menee hyvin, olisi ravurilla edessään lupaava ura puolijuoksijana.
Huippujuoksija, 8-vuotias ruuna Iinan Prinssi, on tallin toinen menestyjä. Sillä oli viime vuonna kymmenen starttia, joista se voitti neljä. Kakkossijoja oli kolme ja kolmossijoja yksi. Tänä vuonna Iinan Prinssi on juossut kaksissa raveissa, joista se voitti molemmat.
Viime vuonna Harmoinen teki myös hyvät hevoskaupat. Hevosta ei pitänyt myydä, olihan se nimetty Sami-pojan mukaan.
– Varsa syntyi laitumelle ja Sami kantoi sen sieltä talliin. Niinpä varsa nimettiin Samin Kantamaksi. Poika kielsi myymästä, mutta eihän siitä voinut lopulta kieltäytyä. Hevonen pääsi hyviin käsiin ja omistajalle, joka ei tee siitä kiertopalkintoa. Ihan oikean hinnankin maksoivat. Ei semmoisia kauppoja monesti tehdä.
Myös Harmoisen lapset ovat kasvaneet hevosten parissa ja Minna-tytär onkin kouluttautunut myös eläinfysioterapeutiksi.
– Kyllä minä sanon, että jos lapsi haluaa ponin, se kannattaa ostaa. Hevosharrastus on paras ja halvin lääke nuoruuden ongelmiin. Hevoset pitävät poissa huumeista ja muista päihteistä. Minulle nämä hevoset ovat huumetta.
PARI viikkoa sitten Harmoinen loukkasi kätensä treenatessa ravuria. Hevonen pillastui ja lähti kiitämään täyttä laukkaa. Onnettomuudessa Harmoisen käsi murtui, mutta oli onnettomuudessa onneakin.
– Siinä olisi voinut käydä vielä huonomminkin. Minulla kävi tuuri, että vain käsi meni. Yleensä ohjastan aina omat hevoseni raveissa, mutta nyt pitää etsiä joku muu ohjastamaan kilpailuihin, Harmoinen harmittelee.
Harmoinen työskenteli Savon Voimalla asentajana ja jäi eläkkeelle vuosi sitten.
– Hevoshommista en eläkkeelle jää. Olen ajatellut, että niin kauan kuin jalaka nousoo, pysyn hevoshommissa. Ei niistä pääse erilleen, vaan kuolen sinne hevosen rinnalle sitten joku päivä.
Eläkepäivät ovat olleet niin kiireisiä, että Harmoinen ei ole ennättänyt käydä edes Hollannissa asuvan Sami-poikansa luona, mutta jospa tänä vuonna.
Viime perjantaina Harmoinen treenasi Minna-tyttärensä kanssa Jullen Ekoa. Lumituisku ei häirinnyt, sillä koiranilma on Harmoisen mukaan hänelle paras keli.
Jullen Eko ravasi muutaman kierroksen kotipihan treenimaastoissa, jonka jälkeen se lähti naapuriin Waarnoille vesikävelyyn ja solariumiin. Iinan Prinssi jäi uljaana odottamaan vuoroaan tarhaan. Näillä ravureilla taitaa olla varsinaiset kissanpäivät.
