Ilmastotuskaa

MINÄ kun olen tällainen herkkä ihminen, niin minulle iskee aina joskus paha ilmastotuska päälle, varsinkin kun sitä jopa eduskuntavaaleissa toitotetaan ja joka päivä televisiossa. Niinpä minun on ollut pakko lennellä ympäri maapalloa tutkimassa, missä vaiheessa ilmastonmuutos missäkin on. Vuoden aikana olen käynyt Kolumbiassa, Thaimaassa, monella suunnalla Euroopassa ja joulukuussa lähden Viktorian putouksille ja Etelä-Afrikkaan.
Viktorian putouksilla on se pelko, että onko siellä enää vettäkään vai tehdäänkö siellä kaikki kuivaharjoituksena; niin kuin Koljonvirran uima-altaassa, jossa hypitään kymmenestä metristä tyhjään altaaseen, ensimmäinen viikko onneksi jalat edellä.
Tätä nuorten aloittamaan ilmastotuskaa on aiheellista vähän rauhoitella. Paljon tärkeämpää olisi maailman roskaamisen vähentäminen ja se on se asia, johon kaikki nuoret voivat itse Kiuruvedelläkin vaikuttaa.
Kun K-kauppa oli vielä Niemistenkadun alkupäässä, ei kaupassa tarvinnut kysellä keskipäivällä, missä on yläaste, kun kaupan ovelta yläasteen pihaan meni Tupla- ja Suffeli-patukoiden päällysten komea rivi. Maailman roskaaminen on suurempi ongelma kuin ilmastonmuutos, jota on ollut miljoonia vuosia, maailman sivu. Valtameri on muoviroskaa täynnä halkaisijaltaan kilometrien möykyissä ja valaat kuolevat syödessään sitä.

MINÄ olen aina luullut, että purjehdus on juppien laji (esim. pääministeri Antti Rinne), mutta sekään ei pidä enää paikkaansa. Ruotsista joku alaikäinen tyttö lähtee ´kiertämään mualimoo´, ensin New Yorkiin ja sitten Etelä-Amerikkaan. Olisipa minunkin nuoruudessa ollut sellainen harrastusmahdollisuus.
Kirjoitin jo kymmenen vuotta sitten eteläisessä Oulun läänissä ilmestyneeseen Viikkoviisari-lehteen kolumneja ja silloin mielessä mätti Raha-automaattiyhdistyksen johtajan Sinikka Mönkäreen kehut siitä, kuinka he olivat Raha-automaattiyhdistyksessä keränneet edellisenä vuonna 450 miljoonaa euroa rahaa köyhien ja vaivaisten hyväksi. Perskutarallaa.
Istuimme 2011 syksyllä Santiagon laitamilla Chilessä eräällä viinitilalla. Kuinka ollakaan, saimme juotavaksemme tilan punaviiniä ja minullekin maistui pari lasia. Pyöreässä pöydässä juttukin alkoi luistaa. Vanhempi pariskunta istui vastapäätä, nainen oli eläkkeellä jonkun yliopiston professorin virasta ja mies Raha-automaattiyhdistyksen tarkastajan virasta. Sanoin, että harmi että olet eläkkeellä, olisin sinulle Kiuruvedellä näyttänyt ketkä niitä raha-automaattiyhdistyksen pelejä pelaa. En tiedä haluttiko heitä kuulla mielipidettani, mutta kerroin sen silti. Sanoin, että Raha-automaattiyhdistys kerää rahaa rutiköyhiltä ja jakaa köyhille. Eihän mies osannut kieltääkään.
Asia tuli Suomessa pinnalle, kun kuukausi sitten eräs aikakausilehti oli tutkinut, mihin RAY sijoittaa pelikoneensa. Oikein, Helsingissäkin ns. köyhälistökortteleihin. Muistammehan kuinka Tankki Täyteen -sarjassa Emmi Vilen (Sylvi Salonen) otti kierroksia, kun RAY:n miehet veivät häneltä levyautomaatin, kun koneesta löytyi vain kaksi markkaa. Koneethan pannaan sinne, missä niitä soitetaan tai pelataan.
Pari viikkoa sitten Veikkaus sai moitteita, kun se mainosti Keno- ym. muita pelejään hieman räväkästi. Jopa viherministeri Ohisalo älähti, Veikkauksen Suomen pelimonopolin perusteluna on ollut se, että sen toiminta on eettisesti kestävää ja he ainakin yrittävät rajoittaa pelivammaisia.
Kun pelivammaiset saadaan toivottavasti kuriin automaattikorteilla, jotka rajoittavat kortin omistajan pelaamista, häviävät Suomesta ruokajonotkin tai ainakin lyhenevät. Veikkaus mainosti aikoinaan iskulauseella: Suomalainen voittaa aina. Niin se voittaa, paitsi Vasemmistoliitto, jolle pelivammaiset ovat olleet pisteautomaatti, äänestysprosentti on sitä suurempi, mitä pitemmät ovat ruokajonot.

RAIMO TUORINIEMI
Kirjoittaja jon
kiuruvetinen yrittäjä