Uutiset (muokattu 20.1. 18:05) Aku Laatikainen

Värikäs vuosi

Jalkapalloilija Ilmari Niskanen näkee parantamisenkin varaa esityksissään, vaikka tänä vuonna tapahtui myös monia hyviä asioita.

Valinta Pohjois-Savon Vuoden urheilijaksi, hyvä alkukausi Veikkausliigassa ja lopulta pronssimitali, siirto ulkomaille, murtautuminen A-maajoukkueeseen…jalkapalloilija Ilmari Niskasella on takanaan tapahtumarikas vuosi. Joku voisi käyttää myös sanaa menestyksekäs, mutta laitahyökkääjä itse suhtautuu asioihin kriittisemmin.
– Olen tyytyväinen ensimmäiseen kuukauteen Veikkausliigassa ja alkusyksyn maaotteluihin. Muutoin on ollut haasteellisempaa ja paremminkin olisi voinut mennä, Niskanen ruotii.
23-vuotias KiuPa-kasvatti oli hurjassa lennossa heinäkuussa, kun Veikkausliiga käynnistyi.
– Tuntui, ettei miestä pysäytä mikään. Maaleja tuli paljon ja kauttaaltaan peliesitykseni olivat vahvoja. Samalla tuli valinta kuukauden pelaajaksi, Niskanen kertaa.
– Sitten tehot kuitenkin ehtyivät ja loppuaika KuPS:ssa eli elokuu ja syyskuu eivät tyydyttäneet. Osin vireeseeni vaikuttivat muutamat loukkaantumiset ja vaivat, joita on sittemmin ollut vielä loppuvuodestakin ja niiden myötä esimerkiksi kestävyys ja terävyys ovat olleet hieman kateissa. Mutta silti olisin halunnut kyetä parempaan.

Maajoukkueeseen

Kun seurajoukkueessa oli suvantovaihe, sai Niskanen valonpilkahduksen maajoukkueesta, johon hänet kutsuttiin ensimmäistä kertaa syyskuun alussa. Hän pääsi saman tien avauskokoonpanoon kotiottelussa Walesia vastaan.
– Se olikin paras pelini pitkään aikaan. Minulla oli ihan hirmuinen latinki päällä, koska olihan se A-maajoukkuedebyyttini.
Niskanen onnistui etenkin hyökkäyspäässä ja erikoistilanteiden antajana.
– Oli mahtavaa päästä maajoukkueeseen. Sopeuduin porukkaan hyvin ja ilokseni myös huomasin, että pysyin kansainvälisessä vauhdissa mukana. Se antoi paljon itseluottamusta.
Myös lokakuussa maajoukkuekutsu kävi, ja tällöin tuli ensimmäinen maalikin, kun Niskanen osui vieraspelissä Puolassa.
– Kokonaisuutena maajoukkuesyksy oli kyllä positiivinen kokemus, vaikka marraskuun pelit olivatkin pieni pettymys, Niskanen sanoo ja vihjaa, että enemmänkin peliaikaa olisi voinut tulla.
– Mutta ei auta kuin jatkaa työntekoa seurajoukkueessa ja antaa mahdollisimman hyvät näytöt. Kilpailu Suomen laitapelaajapaikoista on kovaa, mutta tavoitteeni on ehdottomasti olla ensi vuonna mukana MM-karsinnoissa ja EM-kisoissa.

Uusi seurajoukkue

Niskasen nykyinen seurajoukkue on FC Ingolstadt. Syyskuussa Saksaan kolmevuotisella sopimuksella siirtynyt ”Immi” on ollut vaikuttunut kokemastaan ja sanoo, että hänet on otettu lämpimästi vastaan.
– Onhan tämä iso ja ammattimainen seura. Puitteet ovat viimeisen päälle, mikä ei sinällään ole yllätys, koska seura on pelannut joitakin vuosia sitten myös 1. ja 2. Bundesliigoissa. Lisäksi paikallinen autonvalmistaja Audi on seuran suurimpia tukijoita.
Nyt Ingolstadt on 3. Bundesliigassa, ja Niskasen mielestä baijerilaisseura kuuluisi ehdottomasti korkeammalle tasolle.
– Se on selkeä tavoite, että noustaan pykälää ylemmäksi. Seurapomo itse asiassa jo julisti, että muutoin kausi on pettymys. Tällä hetkellä olemme hyvissä asemissa kärkipäässä, joskin tasainen ja pitkä sarjahan tämä on. Helppoja pelejä ei ole yhtään. Kausi alkoi syyskuussa ja loppuu toukokuussa. Ainoastaan vuodenvaihteen molemmin puolin on pieni tauko.
Niskasen mukaan Saksan kolmostaso on jonkin verran Veikkausliigaa edellä.
– Yksi olennainen ero on pelinopeudessa: täällä on pallon kanssa vähemmän aikaa kuin Suomessa. Lisäksi yksittäisten pelaajien taitotaso ja fysiikka ovat parempia. Mutta ei tämä liian iso hyppy tuntemattomaan ole ollut, vaan sellainen aika sopiva askel uralla eteenpäin, Niskanen analysoi.
Peliaikaa Kiuruveden kasvatille on siunaantunut mukavasti, vaikka hän on kaivannut itseltään enemmän tehoja.
– Onneksi seura on kuitenkin viestittänyt koko ajan, että he kyllä luottavat ja uskovat minuun. Taidankin olla itse se suurin paineiden asettaja itselleni. Vaikka ottaahan se toki aikansa, että sopeutuu uuteen sarjaan ja ennen kaikkea uusiin joukkuekavereihin ja pelisysteemiin. Paljon siinä saa hommia paiskia, mutt olen siihen kyllä valmis.
Niskasen rooli on hieman erilainen kuin Suomessa.
– KuPS:ssa sain pelata laidalla paljon leveämmällä ja suoraviivaisemmin, mutta täällä on pitänyt opetella kaventamaan hanakammin keskelle. Lisäksi Ingolstadtissa laitapelaajan on osattava operoida pienessäkin tilassa melko paljon ja selkä maaliin päin.
Toinen sopeutumista vaatinut asia on ollut kieli. Niskanen sanoo olevansa Ingolstadtin ainoa pelaaja tällä hetkellä, joka ei osaa sujuvaa saksaa.
– Se ei kuitenkaan ole iso ongelma, sillä englannilla pärjää hyvin ja saksaakin olen alkanut opiskella. Onneksi kouluajoilta on jo jotain pohjaa, Niskanen hymyilee.
Pelikentän ulkopuolella elämä on asettunut hyvin uomiinsa. Niskanen on saanut tyttöystävänsä mukaan Saksaan ja asuntokin on jo löytynyt 140 000 asukkaan Ingolstadtista, joka sijaitsee lähellä Müncheniä.
– Alkuun asuimme hetken aikaa hotellissa, mutta melko pian löysimme kämpän. Tässä auttoi eräs seuran työntekijä, joka on palkattu täysin sitä varten, että hän auttaa kaikenlaisissa juoksevissa asioissa, jotta me pelaajat saamme keskittyä mahdollisimman hyvin harjoitteluun ja pelaamiseen.

Korona näkyy Saksassakin

Niskasen vuosi on ollut hyvin mieleenpainuva, ja oman mausteensa on luonut vielä koronavirus, jonka takia keväällä oli pitkä tauko peleistä ja harjoittelukin melkoista soveltamista. Suomessa päästiin lopulta vetämään ihan kelvollinen jalkapallokausi, mutta Saksassa tilanne on ollut toinen.
– Pelejä on sentään pelattu, mutta lähes koko ajan ilman yleisöä. Harjoittelupäivinä meillä olisi seuran puolesta aamupala ja lounas sekä hyvät suihku- ja saunatilat, mutta nyt stadionilla ja harjoituskeskuksessa oleilu on pantu minimiin. Turvatoimet ovat tiukat, kasvomaskeja käytetään miltei kaikkialla ja meitä myös testataan säännöllisesti.