Adola-kauppa yhdistettynä valtion elvytyspakettiin on tuomassa mahdollisesti hyvinvointia ja elinvoimaa Kiuruvedelle, kun digitaaliset yhteydet paranevat ja asuminen edellytykset maalla paranevat. Kuva: Tiina Kilvensalmi
Uutiset (muokattu 23.3. 16:00) Jaana Selander

Kiuruvesi hyväksyi Adola-kaupan

Kaupunginjohtaja Jarmo Muiniekka. KUVA: TIINA KILVENSALMI

Kiuruveden kaupunki kannattaa Savon Kuituverkko Oy:n osakekannan myyntiä Adola Oy:lle. Valtuustossa perussuomalaisten Juha Tapaninen esitti kaupan hylkäämistä, jota saman puolueen Kauko Huttunen kannatti. Äänestyksessä he jäivät paitsioon äänin 2–31.

Juha Tapaninen perusteli kaupan hylkäämistä sillä, että hän on kuntalaisten edustaja ja että asiasta on tullut runsaasti kansalaisten yhteydenottoja. Tosin hän ei uskonut esityksensä menevän läpi. Niin kuin kävikin.

Kaupunginjohtaja Jarmo Muiniekka toi esiin, että Adola-kaupan myötä kaupunki saa kaupassa yhtiöön laittamansa osakepääoman (111 319 euroa) ja saneerausohjelma edellyttämän svop-sijoituksen (312 960 euroa) takaisin. Kun kauppahinnasta tuloutuu kaupungille 549 630 euroa, luovutusvoitto on 125 350 euroa.
– Saneerausohjelman toteutus jatkuu ja ohjelman mukainen kaupungin saatava yhtiöltä on lisäksi tammikuun 2021 lopussa 420 022 euroa, joka saneerausohjelman mukaisesti tulee maksaa

Kiuruveden kaupungille vuosina 2018–2030 vuosittain kahdessa erässä tammikuussa ja heinäkuussa.
Lisäksi yhtiön omistukseen liittyvä liiketoimintariski poistuu kaupan myötä kaupungilta.
– Huolenaiheena on, jos yhtiö jatkaa kuntaomisteisena kuiturakentamista, sillä se edellyttää kunnilta pääomia ja kuntalaki estää kuntaa pääomittamasta yhtiötä, joka on saneerauksessa. Kuntien pääomitus on siis poissuljettu. Yksittäinen kunta ei voi myöskään reagoida PyhäNetin tarjoukseen, kun aiesopimus on päällä, päätökset myynnistä tehdään kuntien kanssa yhdessä ja yhdenmukaisina.

Muiniekan mukaan kotimaisen Cinia Oy:n viidenneksen omistusosuus Adolasta tuo vaikutusvaltaa Suomen valtiolle sekä vakuutusyhtiö Ilmariselle ja Pohjolalle yhtiön hallituksessa. Suomen valtio on tullut osakkaaksi valokuitua rakentavaan yritykseen, että tämä maa voisi edetä digitaalisten yhteyksien suhteen pidemmin harppauksin. Suomi on jäänyt globaalissa kehityksessä jälkeen, meillä ei pääomia edes valtion tuella kuiturakentamiseen. Yli kahden miljardin elvytyspaketin keskeinen sisältö ovat digitaaliset yhteydet, mitä Suomi ja haja-asutusalue tarvitsevat. Jos valokuidun rakentamisen pääoma ei tule ulkomailta, mistä muualta se tulee? Rakentamiseen tarvitaan kärsivällistä pääomaa, alleviivasi Muiniekka.

PyhäNetin tarjoukseen ei voida reagoida

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mira Kokkonen. KUVA: JAANA SELANDER

Hallituksen puheenjohtaja Mira Kokkonen (kesk) sanoi, ettei kunnilla ole mahdollisuutta Adola Oy:n kanssa tehdyn aiesopimuksen vuoksi reagoida mitenkään PyhäNet Oy:n tekemään indikatiiviseen ostotarjoukseen, joka kaiken lisäksi raukeaa jo huhtikuun 2021 lopussa.
– Huipputilanne toki olisi, että ostaja olisi 100-prosenttisesti kotimainen. Riittävän hyvä on kuitenkin Cinia Oy:n hieman alle 20 prosentin omistusosuus. Ciniasta yli 75, 5 prosenttia omistaa Suomen valtio ja liikenne ja viestintäministeriö.

Kokkonen muistutti, että Savon Kuituverkko Oy perustettiin aikanaan turvaamaan kuituyhteydet alueille, joille markkinaehtoiset toimijat eivät verkkoa rakenna. Valitettavasti vuosien saatossa on käynyt selväksi, etteivät kunnat voi kehittää ja rahoittaa yhtiötä riittävästi alueen tarpeet huomioiden. Yhtiön yrityssaneeraukseen joutuminen ei ole johtunut pelkästään yhtiön johdon virheistä, vaan esimerkiksi tukien myöntämisen perusteet ovat muuttuneet vuosien saatossa.
– Lisäksi ratkaisut yhtiössä vaativat aina kaikkien 17 kunnan yhteistuumaisuuden: esimerkiksi maakuntaverkon rakentamisen osalta yksimielisyyteen ei päästy, mikä vaikutti myös yhtiön toimintaan ja talouteen. Savon Kuitu vaatisi kehittääkseen valokuituverkkoa kunnilta investointeja eli pääomittamista – se ei ole monessakaan omistajakunnassa vaihtoehto.

Sidotut kädet

Kokkonen sanoi, että kuntien hallitusten hyväksymät aiesopimukset sitovat kuntien kädet muitten ostajaosapuolien suhteen syksyyn 2021 saakka.
– Aiemmin ei ole kiinnostusta muilta suunnilta ilmennyt – nyt kiinnostusta on tullut, kun muilla tahoillakin on tieto, etteivät kunnat voi tähän tarjoukseen reagoida. Aikanaan tullutta Adola Oy:n ostotarjousta voi kutsua perustellusti onnenpotkuksi. Viime hetkillä tulleelle ostotarjoukselle, jonka tekijätkin tietävät aiesopimuksen perusteella mahdottomaksi toteutua, saa nimen keksiä jokainen itse. Yksittäiset kunnat eivät voi myydä tai ostaa alueelleen Savon Kuituverkon nimiin rakennettua verkkoa. Koko verkko on kaupan – sitä ei voi pilkkoa osiin.

Kokkonen muistutti, että Adola Oy:n suunnitelmissa on rakentaa valokuituverkkoa ja tarjota supernopeita internetyhteyksiä sadoilletuhansille kuluttajille ja yrityksille alueilla, joilla nopeiden ja luotettavien yhteyksien saatavuus on tällä hetkellä heikko.

Miksi myydään ja rakennetaan omaa?

Liike Nytiin Kokoomuksesta siirtynyt Ari Kärkkäinen kysyi, miksi kannattamatonta kuituverkkoa myydään pois samaan aikaan kun Kiuruvesi rakentaa omaa verkkoa taajamaan?

Jarmo Muiniekka selitti, että Yhtylään lähdettiin valokuitua tekemään vuonna 2019 yhteistyössä Savon Kuituverkon kanssa.
– Kaupungin ydintehtävä ei ole omistaa kuituverkkoa, on luontevaa, jos Adolakin olisi kiinnostunut tästä kaupungin verkosta, mutta kauppa ei velvoita mihinkään. Verkkojen rakentaminen kaupungin taseeseen oli ainoa keino päästä eteenpäin kuiturakentamisessa. Myös Pyhänetin kanssa on tehty yhteistyötä luoteiskulmalla, missä on 15 liittyjää. Kiuruveden maaperässä on monen operaattorin kuitua.

Keskustan valtuutettu Mikko Remes tunnusti aiesopimuksen herättäneen tunteen, että se tehtiin tietämättä ja salassa.
– Päätöksenteko perustuu luottamukseen. Ollaan voittajapuolella, kun hyväksytään kauppa esitetyssä muodossa. On tulossa satojen miljoonien elvytyspaketti, mistä saadaan paras kerroin tälle alueelle. On omaa pääomaa ja valtion rahaa vastineeksi. Ja mikä parasta, kun kuokkaa maahan laitetaan, toivottavasti kaivurissa on kiuruvetinen yrittäjä viemässä kuitua kylän perukoille, missä elämisen mahdollisuuksia parannetaan, tuumasi Mikko Remes.