Taija Rimpiläisen lapsikatras: Tino, sylissään Arttu, Taija sylissään Sisu, Mico, seisomassa Minttu ja Vili.
Uutiset (muokattu 5.5. 11:01) Jaana Selander

Taija Rimpiläisellä iso perhe haaveena lapsesta asti

Taija Rimpiläisellä on ollut haaveena iso perhe lapsesta asti. Vajassa parissakymmenessä vuodessa hän on tehnyt kuusi lasta. Vanhin lapsista on 17-vuotias ja nuorin 10 kuukautta.

Vanhin Taija Rimpiläisen (42) lapista on Tino (syntynyt 2004), Mico on syntynyt 2011, Vili 2013, Minttu 2014, Arttu 2016 ja Sisu 2020. Viisi poikaa ja yksi tyttö.

Taija Rimpiläinen sai ensimmäisen lapsensa vasta 25-vuotiaana, vaikka hänen suurin haaveensa lapsesta asti oli saada iso perhe, sillä Taija itse on ainoa lapsi.

– Ajattelin lapsena, kuinka ihanaa olisi saada sisaruksia, olisi yhteiset taustat ja lapsuusmuistot, tunsin itseni yksinäiseksi. Olisin ollut valmis äidiksi jo peruskoulun jälkeen. Toivoin, että parikymppisenä olisi jo pari lasta.

Taija Rimpiläisen idoli oli hänen perhepäivähoitajansa ja Taija suunnitteli hakeutuvansa perhepäivähoitajaksi hänkin.

– Suunnittelin myös, että teen ainakin viisi lasta. Lehmiäkin näin itselläni. Minulla oli hirmuinen hoivavietti.

Taija Rimpiläinen on koulutukseltaan lähihoitaja. Hän kävi vuoden sairaanhoitajakoulua, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. Syyskuussa Taija palaa hoitovapaalta takaisin töihin kotihoitoon.

– Haluan olla Sisun kanssa kotona niin pitkään kuin se on taloudellisesti mahdollista. 9 kuukauden ikäinen on niin hirveän pieni viedä hoitoon. Jää toisten jalkoihin. Vauvavuotena lapsi myös kehittyy paljon ja sen haluaa itse nähdä.

 

Monilapsisessa perheessä on vilinää, paljon iloa ja aina seuraa. Kuvassa Taija-äiti ja lapset Sisu ja Arttu.

Maalla omakotitalossa

 

Taija asuu miehensä Pasi Rimpiläisen kanssa Taijan synnyinkodissa Luupuvedellä. Pasi käy töissä KPA Uniconilla. Lehmiä ei ole.

Rimpiläisten kolme lasta käyvät Luupuveden koulua ja vanhin opiskelee ensimmäistä vuotta Peltosalmen maatalousoppilaitoksessa. Tino käy koulua kotoa käsin.
Vaikka Rimpiläisten omakotitalo on suuri, ei kaikille lapsille ole omaa huonetta.

– Alkuun oli vain olohuone ja kaksi maakuuhuonetta. Sitten kun syntyi kolme lasta aika peräjälkeen, mietittiin mitä tehdään, kun tila loppuu, kaikki eivät voi olla olohuoneessa. Meni muutama vuosi ja syntyi Arttu vuonna 2016, niin tehtiin laajennus. Tuli kolme makuuhuonetta lisää. Nyt tekisi mieli rajata tätä isoa olohuonetta, että Arttu ja Sisu saisivat oman huoneen. Saa nyt nähdä, Taija Rimpiläinen suunnittelee.

Isossa perheessä jokaisen on osallistuttava kotiaskareisiin, siivoukseen ja vuorollaan myös ruuanlaittoon kykynsä mukaan. Vaatteita kierrätetään pojalta pojalle niin kauan kuin ne ovat ehyitä. Hyvältä ystävältään Taija saa silloin tällöin kassillisen tyttöjen vaatteita Mintulle.

Ruokaa kuusilapsisessa perheessä kuluu paljon, maitoa puolenkymmentä litraa päivässä. Perunoita menee kerralla kattilallinen.

– Kyllä ruoka on kallista riippuen siitä miten elää.

Taija Rimpiläinen viihtyy hyvin maalla, keskustaan on matkaa kymmenisen kilometriä. Kauppaan tai pikkureissuille lähdetään autolla, joka on rekisteröity 9:lle.

– Täällä ei haittaa, jos ääntä kuuluu ja lapset uskaltaa päästää pihalle. On myös omaa rauhaa, mutta tässä kuitenkin näkee naapuriin.

Äitinä Taija Rimpiläinen sanoo muuttuneensa kärsivällisemmäksi vuosien varrella.

– En revi stressiä, jos on eteisessä kurajälkiä. Ennen olin tarkka siisteydestä, nyt ajattelen, että antaa olla ja antaa mennä.

Taija Rimpiläinen sanoo, että suuressa perheessä meteliä riittää. Ainoana lapsena Taija sai alkuun totutella lapsien ääneen ja meteliin, kovakourainen leikkiminenkin oli uutta.

– Kiireen tuntu tietenkin harmittaa, yhdelle lapselle ei ole paljon aikaa. Haluaisin kuunnella jokaista ja antaa aikaa, mutta pitää vain sanoa, että ”oota”. Mutta kyllä se pieni hetki tulee sitten jokaiselle.

 

Minttu on perheen ainoa tyttö. Kännykkä on tärkeä, olipa sitten lapsi yksilapsisesta tai monilapsisesta perheestä.

Tulikin koko joukko poikia

 

Taija Rimpiläinen sanoo haaveilleensa, että hän olisi tyttöjen äiti, tuli kuitenkin yksi tyttö ja viisi poikaa.

– Traktorijutut ovat edelleen vieraita, mutta ihania pojat silti on. Minttu on helppo ja rauhallinen, mutta ei mikään hissukka. Pojilla on raisummat jutut. Toivon, että lapista olisi toisilleen tuki ja turva. Pitäisivät huolta toisistaan. Sitä olen alleviivannut.

Vaikka äitiys on Taijalle suuri täyttymys, kaipaa hän välillä omaa aikaa. Edes pienen hetken.

– Kun melu nousee päässä, lähden yksin kävelemään, pikkulenkin. Mutta usein joku haluaa lähteä mukaan, enkä raski kieltäytyä. Saadaanpahan olla hetki aikaa yhdessä. Lapset ovat kuitenkin lyhyen aikaa lapsia, koetan nauttia nyt.

Taija Rimpiläinen ajattelee, ettei seitsemättä lasta enää tule, siitä ikä pitää huolen. Synnyttäminenkään ei ole mikään mieluinen kokemus varsinkin, jos se aikaansaadaan käynnistämällä. Sisun synnytys oli hirmuisen kivulias, kun se tapahtui muutamassa tunnissa. Luonnolliset synnytykset ovat olleet mieluisampia kokemuksia.

– Haluaisin lisää lapsia, kun ei tarvitsisi synnyttää. Mutta ikuinen vauvakuumehan minulla on. Järki sanoo, että meillä on jo paljon lapsia ja tila käy ahtaaksi, liikkumiseenkin pitää linja-auto hankkia. Joku on joskus kysynyt, että kuulummeko johonkin uskonlahkoon, kun meillä on paljon lapsia? Tai että ette kai te enää tee lapsia?