Aune Vartiainen (84) ja Liisa Pietikäinen (76) ovat tyytyväisiä Rinnekodin asukkaita. Vartiainen ja Pietikäinen arvostavat Rinnekodilla rauhaa ja hiljaisuutta sekä yhteisöllisyyttä. Rinnekodilla kaikki tuntevat toisensa.

Aune Vartiainen ja Liisa Pietikäinen sanovat, että jos jotakuta asukasta ei näy, mennään kyselemään perään, koputtelemaan ovelle. Rinnekodin hyvästä ilmapiiristä kertoo omaa kieltään se, että Aune Vartiainen on Rinnekodin asukas jo kolmannessa sukupolvessa. Vartiaisen äiti Anna Komu ja mummu Johanna Saastamoinen muuttivat taloon 4.9. 1971, silloin kun Rinnekoti valmistui. Vartiainen itse tuli Rinnekotiin 2009, kun kaupungin vuokrahuoneistossa särkyi putki ja ulosteet tulivat tiskialtaaseen.

Aune Vartiaisen tytär oli tuolloin töissä Rinnekodilla ja tiesi yhteisössä olevan asunnon tyhjillään ja näin Vartiainen muutti Rinnekotiin. Vartiaiselle nykyinen yksiö päätalossa on jo neljäs asunto Rinnekodissa.

Aune Vartiainen liikkuu Rinnekodissa rollaattorin tukemana, hän ei pääse nousemaan toiseen kerokseen, asunto on katutasossa.

– Tykkään olla täällä hiljaisuudesta ja rauhassa, mitä vanhat ihmiset tarvitsevat. Muualla asuessa voi olla hälyä ympäri vuorokauden, ja viikonloput ovat levottomia. Rinnekoti on hyvin viihtyisä paikka, kun meillä on oma yhteisö, irrallaan kaupungista. Kun vain olisi enemmän virikkeitä. Yhteinen ruokailu olisi kiva, se loppui vuosia sitten. Kokoonnuimme silloin kaikki ruokailuaikaan yhteen ja samalla keskusteltiin, Vartiainen sanoo.

Liisa Pietikäinen kävi Rinnekodissa toistakymmentä vuotta tapaamassa ”erästä mummua” ja pelasi korttia mielellään yhdessä asukkaiden kanssa.

– Aune minut tänne houkutteli ja muutin kaksiooni tuonne yläkertaan vuonna 2018. Miehen kuoleman jälkeen asuin pojallani vuokralla kolmen huoneen asunnossa.

Myös Liisa Pietikäinen sanoo viihtyneensä Rinnekodilla hyvin.

– Huoneet eivät niin hirveän hyviä ole, mutta tykkään siitä, että täällä tervehditään jokaista, aikaisemmassa asuntoyhteisössä ehkä yksi tai kaksi tervehti.
Rinnekodilla järjestetään edelleen aktiviteetteja, seurakunnan ja SPR:n kerhot kokoontuvat vuoroviikoin, samoin kansalaisopiston laulu- ja muistelupiirit.

Aunen ja Liisan mielestä Rinnekoti on ihanteellinen asumismuoto, kun hoitajiakin kulkee käytävillä. Apua on saatavilla, kun tarttuu hihaan ja pöydällä on hoitajan puhelinnumero.

Rinnekotiyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Ahponen sanoo, että vielä vuosikymmen sitten Rinnekotiin oli jonoja. Rinnekodille oli 1970-luvulla suuri tarve. Sitten jonot tyhjenivät.

– Nykyisin ihmisillä on omat hyvät asunnot, ennen ikäihmiset asuivat maaseudulla, jossa oli ulkovessa ja kantovesi, Ahponen sanoo.

Ahponen kehuu myös aikaa, jolloin sotepalvelut olivat Kiuruveden kunnan omissa käsissä. Viranhaltijat ohjasivat ikäihmiset kullekin sopivaan asumismuotoon.

– Rinnekoti oli ja on edelleen välimallin asumismuoto. Rinnekodilla on jokaisella oma koti, ja koti on tärkein paikka, missä asutaan, Ahponen jatkaa.

Ahponen valittelee, että Rinnekotiyhdistyksen varat ovat vähissä, joten remontteja ei voida tehdä. Kaikki kulutkin ovat nousseet.

Rinnekodin miinusmerkki on se, että talo ei ole esteetön. Ensihoitajilla on haasteita kierrätetään paareja Rinnekodin sokkeloisissa tiloissa.

– Mutta kavereita ja vertaistukea on tarjolla. Samoin sijainti on keskeinen, lähellä kaikkia palveluja, Ahponen painottaa.

Ahponen toivoo, että taloon tulisi asukkaita, huoneita on tyhjillään 16. Rinnekotiin voi hakeutua myös nuorempi polvi, asumisen saamisen ehtoja on tältä osin höllennetty.

Ahposen sydäntä lähellä ovat ikäihmiset. Pitkään johtavana luottamushenkilönä sosiaali- ja terveyspalveluissa toimineena Ahponen on sitä mieltä, että palveluja ei pitäisi heikentää ikäihmisiltä, jotka ovat Kiuruvettä ja koko maata rakentaneet.

– Se oli ihanneaikaa, kun sote oli omissa käsissä, oli tutut kaverit ja hoitajat. Mualima menee hulluksi, on vain tehokkuus ja tehokkuus. Meillä on kuitenkin pohjoismaiden edullisimmat sotemenot, huolettaa uuden sukupolven välinpitämättömyys, Ahponen kritisoi.

Ahponen toivoo, että Rinnekodin asukkaat viihtyvät ja että loputkin asunnot täyttyvät.

Aune Vartiainen ja Liisa Pietikäinen ovat Rinnekodin sydän, he järjestävät itsekin yhteisössä muun muassa joulujuhlia ja lauluhetkiä.

Pitäkää meteliä palvelujen säilymisen puolesta

Kaupunginjohtaja Juha-Pekka Rusanen korosti vanhustenviikon avajaisissa maanantaina Kiurusalissa, että jokainen meistä on yksilö, meillä kaikilla on omat tarpeemme, toiveemme ja unelmamme, myös vanhuksilla.

– Vanhusväestön moninaisuus tulee huomioida, kun suunnitellaan palveluja kaupungin päätöksenteossa. Kaiken keskellä tulee olla ihminen, peräsi Rusanen.

Rusanen korosti myös yhteistyön merkitystä asumispalveluissa, ettei vastuuta pompotella toiselta toisille. Yhteistyön voimasta Rusanen otti esiin röntgenin puolesta puuhatun kansalaisadressin, se on signaali siitä, että muitakin palveluja tarvitaan Kiuruvedellä, että pääsee lääkäriin ja saa hoitajalle ajan.

Rusanen sanoi, että ikäihmiset ovat voimavara, ei uhka. Rusanen kiitteli, että Kiuruvedellä on erityisen aktiivisia yhdistyksiä. Yhteisestä tekemisestä syntyy henki ja tekeminen, siinä on mukana aitous ja ennen kaikkea sydän.

Rinnekotiyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Ahponen sanoi, että maassamme vain pieni prosentti asunnoista on esteteettömiä.

– Kotona asumisen tukeminen on tärkeää, ja sitä pitää yhteiskunnan tukea. Toivoisin, että ikäihmisiä kuunneltaisiin. Minulle sydämen asia on yhteisöllisyys. Että kun ikäännymme, emme jäisi omiin nurkkiin. Seurustelu ja sosiaalinen kanssakäyminen virkistää ja piristää. Asuminen ei saa olla laitosmaista vaan kodinomaista, sanoi Ahponen.

Ahponen kannusti juhlassa olleita pitämään meteliä yhteiskunnan palvelujen säilymisen puolesta.

– Ikäihminen tuntee parhaiten mitä tarvitsee. Tärkeää on myös pitää yllä toimintakykyä. Liikkukaa, käykää naapurissa, siinä on elämisen ihanuus, että olemme kavereita toisillemme, viestitti Ahponen.

Tilaisuudessa kysyttiin, miten Virranrannan itsenäisen asumisen seniorihuoneiden hanke etenee ja muistutettiin, että kunkin asujan tilaamat palvelupaketit maksavat siellä erikseen vuokran lisäksi.

Tilaisuudessa kysyttiin myös onko kerrostaloihin tulossa hissejä ja saako hissin tekemiseen avustusta? Kiurunkulman toimitusjohtaja Ossi Jauhiainen sanoi, että avustustakin on saatavilla, mutta kaikkiin kerrostaloihin ei saa sopimaan hissiä, eikä sitä ole kannattavaa aina tehdä kaikkiin kohteisiin.

Anna-Liisa Härkönen toi esiin, että Rinnekodilla on haastavaa hoitaa huonokuntoisia ihmisiä. Marja-Leena Kärkkäinen kertoi, että kun hän opiskeli kodinhoitajaksi ja oli töissä Rinnekodilla, asukkaat olivat hyväkuntoisia ja juoksivat portaita ylös.

– Itse toivoisin, että olisi yksi paikka, missä asua sen jälkeen, kun pitää kotona lähteä, ettei tarvitsisi muuttaa enää. Rinnekoti on sopiva sellaisille, jotka voivat liikkua omin jaloin. Ihmisille, joita ei tarvitse avustaa vessassa käynnissä ja pesuissa, Kärkkäinen kiteytti.