Eletään sitä vuodenaikaa, että multasormet, puutarhahullut, kukkien rakastajat ja muut viherpipertäjät tulevat ulos talvipesistään ja alkavat valmistautua tulevaan puutarhasesonkiin, joka saattaa tulla tänä vuonna normaalia aikaisemmin. Siemenet kylvetään, pistokkaita otetaan ja istutetaan, kellarissa talvehtivien kasvien kuntoa tarkastellaan jne. Kaivetaan esiin lehdet, kirjat ja muistiinpanot. Samalla hankitaan uusia kasveja sisälle pahimpaan vihreän kaipuuseen.
Itselleni tämä aika tarkoittaa kevään sesonkien suunnittelua. Mielessäni pystytän jo kasvihuonetta kukkakaupan eteen ja nään sen ensin pulloillaan ihania äitienpäiväruusuja ja sen jälkeen orvokit ja sitten kaikki hurmaavat kesäkukat… ja hirveä helle ja loputon kastelu ja… Tulisi jo kevät!
No, mutta palataan kotipuutarha-asioihin. Minä rakastan pihahommia ja laajentaisin puutarhaani paljonkin, jos työni antaisi myöten. En omista vielä kasvihuonetta ja kasvimaani on toistaiseksi sijoitettu viiteen lavankauluksista tehtyyn kasvatusaltaaseen. Tomaatit kasvatan ruukussa keittiön terassilla, runsaasta omenasadosta toistaiseksi vasta haaveilen… Täytyy ajatella omia voimavarojaan. Kevät ja kesä ovat kukkakaupalla sen verran kiireinen sesonki, että jos tekee toisen työpäivän kotipihassa, niin on takki aika tyhjä syksyllä. Hmmm… no… niinhän se kyllä todellisuudessa menee… Joka tapauksessa kiteytetään asia vaikka niin, että haluaisin rakentaa puutarhaani paljon enemmän jos vaan olisi aikaa.
Siskooni puutarhakärpänen on iskenyt myös. Hän on asian suhteen vielä intohimoisempi ja kärsivällisempi. Olisiko syynä, että se ei ole hänelle toimeentulo, vaan puhtaasti harrastus. Häneltä saan paljon uusia ajatuksia ulkoilmaelämääni. Puolet harrastuksen nautinnosta tulee, kun saa jakaa sen jonkun kanssa. Ensimmäisen puutarhahaaveiluistunnon pidimme jo jouluna. Alan lehtiä, kuvakollaasia, mielikuvaharjoittelua, budjetointia, googlailua… Totesimme, että helposti käy vaan niin, että kun purkaa pakahduttavimman kesänkaipuunsa talvella, niin ei tahdo jaksaa toteuttaa mitään keväällä. Mutta ei haittaa, haaveilu on puutarhanhoidon paras osuus! Rannikolla asuva siskoni muuten pääsi puuhailemaan pihaansa haaveilumme jälkeen jo tammikuussa, lämpimän talven ansioista!
Olimme kyläilemässä siskoni perheen luona viime viikonloppuna ja jatkoimme aiheen parissa. Istuimme paljussa heidän takapihallaan ja teimme suunnitelmia ympäröivään maastoon. Puhuimme, että pitäisi päästä näkemään pihan mallia muualtakin kuin kotimaasta. Pidämme molemmat erityisesti englantilaisista puutarhoista. Siitä se ajatus sitten lähti: matka UK:in! Puoliskomme innostuivat asiasta lähteä matkalle, mutta sitten iski huoli. Mitäs miehet tekevät sillä aikaa kun naiset tutkivat puutarhoja? Ei ollut vaikea kysymys, tekevät tutkimusretkiä toiseen paikalliseen kulttuuriin, pubeihin!
Matkasuunnitelma sai nimen: Puutarhoja ja pubeja. Lupaan toiselle lehden blogistille, että tutustumme myös pubiruokaan samalla! Päätimme samalla tehdä reissusta matkapäiväkirjan. Ajankohta on vielä auki. Mutta, sitä odotellessa – piirtäkäämme puutarhaunelmia.
Lainaan loppuun otteen Inge Löökin anarkistimummojen filosofiasta kertovasta kalenterikirjasta ”Paljain jaloin mummojen puutarhassa”.
”Maaliskuussa lumen alta paljastuvan maan tuoksu sekoittaa pään. Mummojen puutarhassa on pieni kasvihuone, jossa tähän aikaan vuodesta on vain kaksi nojatuolia. Niissä istutaan flirttailemassa keväälle. Mummot ovat omin käsin rakentaneet puutarhaansa tuon pömpelin, jossa voi elää luonnon kaikkien vuodenaikojen sisällä. Tänään päivä on ollut aurinkoinen ja pensaista on kuulunut vimmainen sirkutus. Illalla pakastaa, mutta sisällä kamiinan ympärillä hehkuu lämpö. Taivaalle nousee appelsiinin värinen kuu.
Maaliskuinen yö kutsuu kiikaroimaan meren rannalle. Ilmassa kaikuu joutsenten siipien humina. Vuodenaika on vaihtunut.” Kirjan olen saanut puutarhaan rakastuneelta siskoltani lahjaksi. Ihana kirja.
Anne Härkönen on yrittäjä ja perheen äiti.
